Elias Lnnrotin 'Kantele I' on Projekti Lnnrotin julkaisu n:o 932.
E-kirja on public domainissa sek EU:ssa ett sen ulkopuolella, joten
emme aseta mitn rajoituksia kirjan vapaan kytn ja levityksen
suhteen.

Tmn e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lnnrot.




KANTELE IV

taikka

Suomen Kansan sek Wanhoja ett Nykysempi Runoja ja Lauluja


Koonnut ja prnttyttnyt

ELIAS LNNROT,
Philosof. ja Medicinan Candidati.



HELSINGISS
Prnttty Waseniuksen luona Wuonna 1831.






        Wiel' on wirress wisoa,
        Laulussani laittamista;
        Waan emp oikein usoa,
        Kun en oo opissa ollut,
        Kynyt koulukumppalissa.



            Imprimatur.

                  C. E. Ekelund.

              Membrum Coll. Cens. in Fennia.




SISLLPITO:

Esipuhe.

Wanhoja runoja.

 Loihtia.
 Krmeen Synty.
 Pistoksen Synty.
 Kalman Synty.
 Rakkauden wieroitussanat.
 Lapsensaajasten Sanat.
 Kateen Sanat.
 Lemmen Nosto.
 Kosiomiehen Luku. (Toisin).
 Kosian Sanat.
 Koiran Lumoussanat.
 Jnist pyytiss.
 Linnuille.
 Kaloja pyytiss.
 Myrskyn Sanat.
 Pakkasen Synty.
 Karjaa Laitumelle laskeissa.
 Karhun Synty.
 Hukan (Suden) Synty.
 Kyykrmeen Synty.
 (Kyykrmeen?) Synty. (Toisin).

Nykysempi Runoja.

 Hewosen Kengittminen.
 Kettusen Toimituksista.
 Juukan Lukkarista.
 Juoniteltu Juukan poika.
 Juomalauluin Kirjoittajalle.
 Pappi Wainajasta.




Esipuhe.


Neljnnen Osan Runoista owat _Loihtia, Koiran Lumoussanat, Lintuja
pyytiss, Karhun Synty, Hukan Synty_ Keslahelta; _Kalman Synty,
Rakkauden Wieroitussanat, Kosian Sanat, Jnist pyytiss,
Karjaa laitumelle laskeissa, Pappi wainajasta_ Kitteelt; _Kateen
Sanat, Kaloja pyytiss, Pakkasen Synty_ Ilomantsista; _Lemmen
Nosto, Kosiomiehen Luku, Myrskyn Sanat_ Enolta; _Kyykrmeen
Synnyt_ Pieliselt; _Lapsensaajasen Sanat, Kettusen toimituksista_
Wuokkiniemelt; _Pistoksen Synty_ Keslahelta ja melkein yksill
sanoilla Ilomantsista; _Krmeen Synty_ Ilomantsista ja muualtakin;
_Hewosen kengittminen_ Rautalammelta Korhosen tekem; _Juukan
Lukkarista, Juoniteltu Juukan poika_ Juukalta (t. Juuwalta);
_Juomalauluin kirjoittajalle_ Haminan tienoilta.

Kolmannessa Osassa owat _Tanssaja, Sairaita kylwettiss, Lwmadon
Synty_ Keslahelta; _Htsanat, Kipusanat, Kahwerokasta_ Kitteelt;
_Kuwun Sanat_ Pelgjrwelt; _Riiden Sanat_ Ilomantsista; _Raudan ja Tulen
Synty, Hammasmadon Sanat_ usiammista pitjist Karjalassa; _Winmisen
Weljen pojasta, Ylistysruno Kalle Palmulle_ Rautalammelta Korhosen
tekemi.

Alkaissani ensin nit koottuja Runoja prnttiin toimittaa, toiwosin
min net mahtuwan wiiteen osaan, kukin osa 60 siwun kokoinen; mutta
jo ensimmisen osan prnttty hawaitsin min itseni erehtyneen
luullossani, sill kaikilla niill Runoilla, joita min koin saada
ensimmiseen osaan, siin ei ollut tilaa, joten tahtoinut list
lehden lukua. Kuin se minulle nytti waikiaksl tehd muulla ehdolla,
kuin ett myskin olisin enntnyt hinnan, ja sit en kuitenkaan
saattanut tehd niiden wuoksi, jotka jo edelt oliwat pyytneet
nit Runoja mrttyyn hintaan, niin tyty minun jtt muutamia
poies. Yht oli se toisenki osan kanssa, ehk min siihen prnttytin
Runoja kuuden lehden lisnnll ylite mrn. Kolmannesta ja
neljnnest osasta ji samaten muutamia prnttmt ja luullen
j wiidennestkin. Siit olen min luullut parahaksi koota kaikki
sill tawalla jneet ja prnttytt yhden osan plle, kuin ensin
aikosin, jonka thden nit Runoja wiel nyt tulee kaksi osaa eli
yhteens kuusi osaa.






Wanhoja Runoja




Loihtia.


    Hytelleimme, mytelleimme,
    Rautapaitohin paneimme,
    Wai ilman warotelleimme,
    Noiten noitien sekahan,
    Werikinnerten keralle?
    Mies on lustuissa lujempi
    Rautapaiassa parempi,
    Terswyss' on tenhosampi,
    Sitte ei huoli hywikn,
    Tottele jalojakahan;
    Suet panee suitet suuhun,
    Karhut rautakahleisihin,
    Ite on suurena sutena,
    Karhu kahta kauhiampi.
    Kyllm mokomat noiat
    Kolme kulkkuuni hokasen,
    Paan [Panen] kaheksan kainaloihin,
    Yheksn olan ylite.
    Laulan ma mokomat noiat
    Suin sytehen, pin sawehen,
    Kypenihin kyynswarsin,
    Koprin kuumihin porohin. J.n.e.




Krmeen Synty.


    Kwi Jesus tiet myten
    Kolmen poikasen keralla,
    Kahen kielikumppanisa.
    Piru tielt loikastise,
    Rajakenk kalliolta.
    Wuoti kuona konnan suusta,
    Kina ilkin kiasta,
    Waahti wangasta nenst,
    Rautaselle kalliolle,
    Wuorelle terksiselle.
    Santti Pietari sanoopi:
    "Jotain tuostakin tulisi,
    Kuin sa luoja hengen loisit,
    Siunaisit jumala silmt."
    Jesus wastasi wakainen:
    "Paha pahasta tuleepi,
    Kipu konnan oksennosta."
    Santti Pietari sanoopi:
    "Luoppas herra henki tuolle,
    Siunaa jumala silmt!"
    Loipa herra hengen tuolle,
    Silmt siunasi jumala,
    Pahan miehen oksentohon,
    Konnan ilkin kinahan.
    Sano Santti Pietarille:
    "Pist suuhun peukalosi,
    Sormes' ohtahan ojenna!"
    Pisti suuhun peukalosa,
    Ktes' ohtahan ojensi;
    Puri sormen Pietarilta.
    Santti Pietari sanoopi,
    Rutosti rukoeleepi:
    "Teepp herra terweheksi
    Herran hengell hywll,
    Lmpsell lyhyttele."
    On matoa monen nkst,
    On sinist, on punasta,
    On kellan karwallista,
    Waan ei tuon pahan nkst
    Eik kammon karwallista.
    Emp tie karwojasi:
    Onko hn se Hiien karwa.
    Wai on liene heinn karwa,
    Tulen karwa, tuomen karwa,
    Maan karwa, mataran karwa.
    Wai on kaiken ilman karwa,
    Karwa kaikkein perkelien?
    Ite karwasi walite!
    Liet paha pajun nknen?
    Tien sykk synnyntsi,
    Maan kawala kaswantasi.
    Miss' oot sykk synnytelty,
    Maan kawala kaswateltu,
    Wuorella terksisell,
    Rautasella kalliolla.
    Siin' oot sykk synnytelty,
    Maan kawala kaswateltu.
    Wuorella terksisell,
    Rautasella kalliolla.
    Siin' oot sykk synnytelty,
    Maan kawala kaswateltu.
    Mist' on p pahalle pantu?
    P pantu pajun nenst.
    Mist' on kieli keksittyn?
    Keihst in pojan.
    Mist' on hampahat haettu?
    Orahista Tuonen otran,
    Weriss wierewist,
    Hurmehissa huurowista.
    Mist' on silmt siunattuna?
    Silmt simpukan jywist.
    Mist' on henki heitettyn,
    Sek wiskattu wihoja?
    Henki hyryst pahasta,
    Hiien kosken kuohunnasta.
    Mist' on raatua rakettu?
    Kyrlisen kyntruoska,
    Wirolaisen aian wihta.
    Mist' on suolet hikille?
    Wylt Hiien wyllisi,
    Helmasta helisiwi,
    Kupeelta kulisiwia.
    Mist' on hnt hlttyn,
    Pursto, puuhattu pahalle?
    Paitulaisen parran pst,
    Hiwuksista Hiitolaisen.

    Tule tysi tuntemahan,
    Pahasi parantamahan,
    Ennen kuin sanon emolle,
    Wirkan wierin wanhemmille.
    Enemp' on emolla tyt,
    Waiwa suuri wanhemmalla,
    Pahoja parantaissa,
    Tammottaissa taikioita.
    Ei sinun isosi kske,
    Ei sinun emosi kske,
    Pt pystss pite,
    Kaulanwartta karkiata.
    Jotas luoja sinun kiros
    Mahallasi maata ky,
    Maa ky, kiwi kalua.
    Tule tysi tuntemahan,
    Pahasi parantamahan. J.n.e.
    Tiesitks puuta purrehesi,
    Pajun juurta pannehesi,
    Nrett npistneesi,
    Kokeneesi koiwun juurta,
    Hakanneesi haawan juurta,
    Pihlaista pistneesi;
    Kuin purit ihon imeisen,
    Ihoa imehnoraukan,
    (Tahi karwoa kapehen.)
    Et lie puuta purrutkahan,
    Nrett npistnynn. J.n.e.
    Purit ihoa imeisen,
    Ihoa imehnoraukan,
    (Tahi karwoa kapehen.
    Sata karwan kantawoa,
    Tuhannen tuhuttawoa.)
    Mato musta, kyy wiher,
    Ala mttin meni,
    Puun juuren pujottelia,
    Plt turpejen tulia!
    Jos olet pahoin tehnyt,
    Tule tysi tuntemahan,
    Pahasi parantamahan.
    Pane psi palmikolle,
    Silkkinauhalla sitase.
    Ota suuhun sun kipusi,
    Alle haikuhammastesi.
    Sykerrte sykkyrhn,
    Kperrte kppyrhn,
    Wete willaleppehen,
    Pawun palkona kuleksi.
    Wie pois wihasi tst
    Keltasihin keuhkohisi,
    Makeihin maksohisi,
    Saata sappiisi sislle.
    Muuta wiinaksi wihasi,
    Maioksi pahat makusi,
    Ennen kuin sanani saapi,
    Tahi mieli juohtuneepi.
    Kiwut tuonne kiityhn
    Kiwuttaren kippasehen,
    Waiwat tuonne waipuohon
    Wammottaren wakkasehen;
    Kiwi kiwistelemn,
    Paasia pakottamahan;
    Ei kiwi kipuja itke,
    Paasi waiwoja walita.
    Tuomen juuret turwotkohon,
    Kohotkohon koiwun juuret,
    Pajun juuret paisukohon;
    Ite turwu tuskihisi,
    Paisu pakkopiwihisi,
    Ennen kuin iho imeisen,
    (Tahi karwa kapehien.)
    Mt wihtoin wihasi,
    Kiwiin pahat kipusi.
    Tee nyt yll terweheksi,
    Piwll imanteheksi,
    Alta aiwan terweheksi,
    Keski kiwuttomaksi,
    Plt tuntumattomaksi,
    Ihommaksi entisthn,
    Paremmaksi muinostahan.




Pistoksen Synty.


    ktr neito i,
    Eli Hiitolan emnt,
    Heilutteli helmojasa
    Apuwuoren kukkulalla,
    Keskell Apumki;
    [Ehk pitisi olla:
    Kipuwuoren, Kipumki.]
    Tuuli teki tiineheksi,
    Ahawa kohun kowaksi.
    Tuosta on tyyty, tuost' on tyty,
    Tuosta paksuksi panise,
    Lihawaksi liittelise.
    Kanto kohtua kowoa,
    Watan tytt waikiata.
    Kanto kohta kolme wuotta,
    Ympri yheksn wuotta.
    Teki poikoa yheksn,
    Yhten kesss yn,
    Yhen kosken kuohuwilla,
    Yhen salmen saapuwilla,
    Yhell wesikiwell.
    "Juhannes pyh ritari!
    Tules risti lapsiani,
    Tules kasta kannettuni."
    "En min pahoja risti,
    Enk kasta kauheita,
    Min' oon luojan ristinynn,
    Kastanunna kaikkiwallan."
    Jop' on tuo paha pakana
    Ite loise lukkariksi,
    Ite papiksi panise,
    Ite risti poikiasa,
    Nimitteli lapsiasa.
    Mink pisti pistokseksi,
    Mink riieksi repsi,
    Ohimoiten ottajaksi,
    Napoin nwertjksi.
    Mink hyksi asetti,
    Kunka laati luunwaloksi,
    Mink rutoksi rutasi,
    Kunka loi rupiin rikoksi,
    Mink welhoksi werjille,
    Kateheksi kaitiin paikkoin;
    Mink noiaksi noroille.
    Noitia on joka norolla,
    Kateita kaikin paikoin,
    Joka welhoja werj.
    Yhellen ei nime saanut,
    Senp sitte kski tuonne
    Rutjan koskehen kowahan.
    Siit synty Syjttret
    Rutjan koskessa kowassa,
    Tulisessa kuohunnossa.
    lls Pistos pistele;
    Tienp sinun sukusi.
    Tuonne ma sinun manoan
    Rutjan koskehen kowahan,
    Siell' on wiisi weikkoasi,
    Kuusi kummisi tytrt,
    Seihtemn setsi lasta.
    Sinne skin tuomitahan,
    Siell' on muutkin murhamiehet,
    Ikuset pahantekit.




Kalman Synty.


    Hyw Kalma, kaunis Kalma,
    Walkianwerew Kalma!
    Kyll' on tien Kalman synnyn:
    Kalm' on tuolta alettuna,
    Ewan Atamin alusta.
    Wai s lienet teko toisen,
    Toisen nosto, toisen nuoli,
    Tottas koitellos kotiisi,
    Tekisi tienohille,
    Paniasi parmohille,
    Punasissa waattehissa,
    Hurmehessa huituwissa.
    Kukku kullaissa kken,
    Hopiaissa kyyhkyliss.
    Tuika kuin tulikipuna,
    Liiku kuin lipi koira.
    Kohta kotiin pstysi,
    Mene kynsin kynnyksess,
    Polwin porstuan owissa.
    Kuin et siit sisn psse,
    Rewi reit ikkunaksi,
    Rewi reike yheksn,
    Ota kiinni kintereest,
    Takimmaisista jaloista;
    Pane p prisemhn,
    Pane luut lutisemahan,
    Takaraiwa tantereeseen,
    Henki huokumattomaksi.
    Tapa lapsi lattialta,
    Paras lehm lwst,
    Sarwet sontahan sowita,
    Hnt pitkin lattiata.
    Waan hyw Kalma, kaunis Kalma,
    Walkianwerew Kalma!
    Jos s lienet tuolta tullut
    Kirkon kirjawan tyk,
    Satalauan lappehesta,
    Tuhatlauan tutkamesta,
    Terwaporstuan powesta;
    Niin tuonne m sinua laitan
    Kirkon kirjawan tykhn,
    Satalauan lappeesehen,
    Tuhatlauan tutkamehen,
    Terwaporstuan powehen;
    Siell kuuluwat kuparit,
    Waskin net wankahuwat.
    Waan liet watturaunioista,
    Pyhn pellon penkereelt;
    Niin mh [mene] Kalma kalmistohon,
    Pyhn pellon penkerehen;
    Siell' on korkia kotisi,
    Siell' on kaunis kartanosi,
    Siell' on hyw ollaksesi,
    Armas aikoellaksesi;
    Kukut kullaissa kken,
    Hopiaissa kyyhkyliss.




Rakkauden Wieroitussanat.


    Kiwi kylm, maan alanen,
    Auwer joulun aikahinen!
    Wahtoa wilustamahan,
    Synt kylmittmhn.
    Paah [pane] nyt Hiisi hiiliseipis,
    Pist hiy hrkimesi,
    Kahen rakkahan wlihin,
    Wahtoa wilustamahan,
    Synt kylmittmhn.
    Kolm' on kylmi kiwi,
    Painon syntisten symet;
    Kolm' on mustoa matoa,
    Kolme saunan rainoksia,
    Joilla m wlill kwin,
    Kwin kertoa yheksn.
    Olkaa erinn toisistanne
    Iksenne, piwiksenne,
    Jotei tunne toinen toista,
    Jotei tunne, eik tie,
    Eik yhtehen yrit.




Lapsensaajasten Sanat.


    Mit sille laulettanee,
    Ja kuta sanottanehe,
    Kuin tuleepi immin tuska,
    Pakko neitosen paneepi;
    Kuin kohtu kowaksi kypi,
    Watan tysi waikiaksi?
    Onko han suwussa tss,
    Nykysess, nuorisessa,
    Tmn puuton purkajata,
    Tmn haitan halkajata,
    Reittehin rewittjt?
    Oi Ukko yli jumala,
    Waari wanha taiwahinen!
    Tule tuota kahtomahan,
    Likelt thystmhn,
    Lunastamaan luotuasi.
    Onko kiukuissa kiroissa,
    Miesten mielimurteloissa,
    Muorien salasanoissa?
    Oi Ukko yli jumala,
    Waari wanha taiwahinen
    Tules tnne tarwitessa,
    Kys tnne kututtaissa;
    Ky saunahan saloa
    Piilten piikahuoneesehen,
    Ilman uksen ulwomata,
    Saranain laulamata,
    Kylkunnan kuulemata,
    Sanan saamata kylhn.
    Kiwi sorra kiukahasta,
    Muju muurista murenna,
    Poika neitosen powesta,
    Lapsi waimon lantehista.
    Kuin ei siit kyll liene,
    Kohta kuolema tuleepi,
    Lhestyypi hengen lht,
    Thn kohtuhun kowahan,
    Watan tautiin waikiahan.
    Neityt maaria emonen,
    Rakas iti armollinen!
    Tules tnne tarwitessa,
    Kys tnne kututtaissa.
    Sin oot wanhin waimoloista,
    Ensin em ihtelist.
    Juokse polwesta merehen,
    Sinisukka, puolitiest,
    Niin huhuta huiahuta
    Ihmenille, ahwenille,
    Kaikille ween kaloille.
    Tuo kiiskilt kinua,
    Matehelta nuljaskata,
    Kaikilta ween kaloilta,
    Jolla woian luun lomia,
    Jolla siwuja siwelen,
    Perwieri wetelen.
    Niin awan lihasen arkun,
    Arkun luisen longottelen,
    Pstn maalle matkamiehen,
    Pienisormisen pihalle.
    Ja kuin ei siit kyll liene,
    Kohta kuolema tuleepi,
    Lheneepi hengen lht.
    Neityt Maaria emonen,
    Rakas iti armollinen!
    Tuo wiikate Wirosta,
    Heinrauta helwetist,
    Kteheni oikihan;
    Jolla siwuja siwelen,
    Perwieri wetelen,
    Takasalwat taitan poikki,
    Pihtipuoliset pirotan,
    Pstn maalle matkamiest,
    Pienisormista pihalle;
    Nit maita marsimahan,
    Ilmoja ihaelemaan.
    Kenenk ne keksimt,
    Kunka ne salasanoita?




Kateen Sanat.


    En tie kaetta Kaita
    En warata wastuksia
    Kaihtikoon Kain emnt
    Waratkohon Winminen.
    Katehelta silmt kaiwan
    Wastuksilta wahtan wiilln,
    Ammun noitia mahaan
    perkeleit ...seesehen.
    Ken katein kahtoneepi
    Kieroin silmin keksineepi
    Wetse werinen hursti
    Hurmehursti huiahuta
    Taiwosesta maahan asti,
    Sio silmien etehen
    Werta silmt wuotamahan,
    Raswana rapahtumahan,
    Tuonne helwetin tulehen,
    Pahan wallan walkiaseen.
    Asiat on yhtniset,
    Tyt owat erinomaiset,
    Yhet on mielet, yhet kielet,
    Yhteen weret sopiwat,
    Musta weri, walkia weri,
    Wahwempi minun wereni,
    Jumalan sana wahwemmaksi.




Lemmen Nosto. (Toisin.)


    Sen thenp Sepottaret,
    Min then on Mikottaret,
    Wiikon naimata wiruwat,
    Kauan wiemt wihille;
    Syl' on sytt hartioilla,
    Waaksa muulla wartalolla,
    Kyynr kyment pss,
    Kortteli kowaa nokea.
    Nweskni nuorempani!
    Sanos on sanasi yksi,
    Min then ei meit naia?
    "Natoseni nuorempani!
    Sen then ei sinua naia;
    Syl' on sytt hartioilla,
    Waaksa muulla wartalolla,
    Kyynr kyment pss,
    Kortteli kowaa nokea.
    Ota wett lhtehelt,
    Kanna kaiwolta kahelta,
    Wiel kohta kolmeltahin.
    Siit taitat aikawastan,
    Lempiwastan liehautat,
    Niitulta nimettmlt,
    Nimen tietmttmlt.
    Peset psi illoin aamuin,
    Synyll kuiwaelet."
    Otti wett lhtehelt,
    Kanto kaiwolta kahelta,
    Wielp kohta kolmeltahin.
    Siit taitto aikawastan,
    Lempiwastan kiehautti,
    Niitulta nimettmlt,
    Nimen tietmttmlt.
    Pesi ps illoin aamuin,
    Synyll kuiwaeli.
    Eip ollut aikoakaan,
    Tuli sulhaset suwesta,
    Pojat toiset Pohjolasta.




Kosiomiehen Luku. (Toisin.)


    Onko wuoressa waroa,
    Hiien linnassa lise,
    Hittaroita helwetiss,
    Tt neitt naittamahan,
    (Urosta awittamahan,
    Miest wiemhn wihille.)
    Kuin ei lie minussa miest,
    Ukon pojassa urosta,
    Tmn neion naittajoa,
    (Urohon awittajoa,
    Miehen wiej wihille;)
    Kerihten kiwelt willat,
    Katkon karwat kalliolta,
    Somerelta jouhet suoron.
    Tee mulle warahamonen,
    Jonka alla yt asuisin.
    Piwt pll teutaroisin.




Kosian Sanat.


    Sen m mieheksi sanoisin,
    Urohoksi arwelisin,
    Joka jouseni wetisi,
    Kaareini kiinnittisi.
    Anoppini waimo wanha!
    Onkos tyttj talossa?
    "On sinulle tarpeheksi,
    Kuin sinussa miest liene.
    Kolm' on tytt koissa,
    Yks on Anna, toinen Kaisa,
    Kolmas Kaarina korea.
    Waan jos s wwyksi tahot,
    Juowos tuopista olutta."
    Tuoppi tuotihin olutta,
    Mett kannu kannettihin,
    Hiiwa alla, waahti pll,
    Myrkky keskell (molempiin).
    Otin ongen taskustani,
    Wkrauan wskystni,
    Jolla ma lewitin myrkyt.
    Tuopin tuojat Tuonelahan,
    Kannun kantajat Manalle!
    Join oluet onnekseni,
    Meet mieleni hywksi.
    Anoppini waimo wanha!
    Annas tytts minulle.
    Min sain tytn mokoman,
    Panin laukin lautasille.
    Anoppini waimo wanha,
    Kyll itki tytrts.
    Toi sitte olutta tuopin,
    Kannun mett sai kteeni.
    Min en kaikkia juonut,
    Join oluen onnekseni,
    Meen mieleni hywksi.
    Wiskoin whsen perlt,
    Yli olkani wasemman,
    Sattu laukin lautasille,
    Poltti kaikki karwat poikki.




Koiran Lumoussanat.


    Hiien hilli, Hiien halli,
    Hiien harmaa hawukka,
    Hiien koira koukkuleuka,
    Werinkki Tuonen tytt!
    Noin on hienot hampahasi,
    Kuin on hienot (pistreet) koprassani;
    Niin on kiinni leukaluusi,
    Kuin on kiinni loukun kansi.
    Sule Hiisi koirais suuta,
    Perkele penun kitoa,
    Ylsen ylenemt,
    Alasen alenemata.
    Sykse kultanen korenta
    Lpi luisten leukaluiten,
    Lpi haukun hampahista,
    Ylsen ylenemt,
    Alasen alenemata,
    Keskilihan liikkumata.
    Hauku halli hnthsi,
    Penu ...se karwojasi.
    Penu suusa sulkiohon,
    Kuin ei penu, niin perkele.




Jnist pyytiss.


    Hakkoan metist puuta
    Metisell kirwehell,
    Metiselt mtthlt,
    Suin ithn, pin lnteen,
    Tywin pohjan luoteesehen,
    Meht kuule, l sik,
    Kere ja kokoa,
    Alla kuuliat aseta,
    Pll antajat asukoon.
    Puu metinen mehtolassa,
    Puu sima Tapiolassa!
    Onko mett oksillasi,
    Empuillasi simoa.
    Mesi laske latwoiltasi,
    Sima puiltasi puota,
    Olowillen oksilleni,
    Lehewille lehilleni,
    Waleille warwuilleni.
    Saata onni oksilleni,
    Hyw lampsu lehilleni,
    Hyw lampi latwoilleni,
    Tywillein ty parahin.
    Lyte kynsin kynnykselle,
    Polwin portaisi etehen;
    Pure warpa ensimminen,
    lls warpoja walihto,
    Pure warpa keskimminen,
    Se on woittu metn meell,
    Siwuttu salon simalla.
    Hyw ukko, kaunis ukko!
    Parainta paiastasi,
    Lihawinta liiwistsi,
    Wisko willawihkojasi,
    Pellawaskupusiasi,
    Paksupallioisiasi.
    Simanter, metn emnt!
    Waskiwuoret remuelewat,
    Laita pikku piikasesi
    Wuoriaitat aukasemaan;
    Et emnt lienekkhn,
    Jos et piikoa pitne,
    Et s piika lienehkhn,
    Jos et aittoa awanne.
    Tule aitat aukomahan,
    Retket reiahuttamahan.
    Anna juosta joutusasti,
    Wikewsti wiilletell,
    Pite muiten pyyksien,
    Muiten ansain alate,
    Risujani rikkomahan,
    Orsiani laukomahan.
    Kuin ei juosse joutusasti,
    Wikewsti wiilletelle,
    Hiien hiilet kiihteimmt,
    Alla jalkain takaisten,
    Jotka polttaapi porolla,
    Kypenell kynsspi.
    Metn kultanen kuningas,
    Metn ehtoisa emnt!
    Utu silmillen puhalla,
    Ter korwalle rapaja.




Linnuille.


    Hyw mehtolan emnt,
    Mehtolan metinen muori!
    Tuo sulka sulasta maasta,
    Hyhen lnnest lhet,
    Siipi Jesuksen siwulta,
    Wylt wanhan Winmisen,
    Minun pyytpaikoilleni,
    Kytwillen keinoilleni,
    Mesirihmat riutomahan,
    Mesilangat laukomahan,
    Metiselt mtthlt.
    Kuin ei tywy tnnemp,
    Niin tuo maalta tuonempoa,
    Yli kahtojan kaheksan, j.n.e.




Kaloja pyytiss.


    Ahwen ainoinen kalanen,
    Sek hauki harwahammas,
    Tule onki ottamahan,
    Wkrauta wntmhn,
    Kiwer kowertamahan.
    Ota suulla suuremmalla,
    Leuwoilla leweimill,
    Harwoilla hampahilla.
    Meren eukko, ruohorinta,
    Meren Ahti, waahtiwaippa!
    Lyte lykkywaatteisihin,
    Antipaitoin panete,
    Sinun antiaikoinasi,
    Minun pyytpiwinni.




Myrskyn sanat.


    Kaari kaukaa kuumottaapi,
    Pitk pilwi luotehelta.
    Pilwess'on wesipisara,
    Pisarass'on lampi laaja,
    Lammess'on wene punanen,
    Wenosess'on kolme miest.
    Kuka noist'on airollissa?
    Ilmarinen airollissa.
    Kukas pere pitpi?
    Ite wanha Winminen.
    Kuk'on keskell wenett?
    Jesus keskell wenett.
    Minnekk miehet meneepi,
    Kunne kuletta urohot?
    Kohti pohjoista kowoa,
    Meren kuohuhun kowahan,
    Lakkiphn laineesehen,
    Kuhun puut pin putowat,
    Hongat latwoin lankiaapi.

            Toisin:

    Pilwi pikkunen nkyypi,
    Kaari kaukaa kuumottaapi;
    Pilwess'on wesipisara,
    Pisarass'on pikku lampi,
    Lammess'on wene whnen,
    Wenosess'on kolme miest;
    Antti Santti airon pss,
    Pieni Pietari perss,
    Jesus keskell wenett.
    Mit nuot tekeepi tuolla?
    Hiien hirwi sukiwat,
    Poropetroja pesewt.
    Sai hirwet sukineeksi,
    Poropetrat pesseheksi.
    Juokse tuonne, Hiien hirwi,
    Poropetra poimettele,
    Kussa kyyt olutta juopi,
    Maot wierett wetpi.
    Sen then emnt rukka,
    Whemmin olutta saapi,
    Kuin kyyt oluen juopi,
    Maot wiertehen wetpi.




Pakkasen Synty.


    Pakkanen pajuilla synty,
    Risuilla wh ripanen,
    Ikiturmasta isst,
    Emst epattomasta.
    Poika ristiin wietnehe,
    Alle kastin kannettanee,
    Lhtehelle hopeiselle,
    Kultakallion nawalle.
    Nimi tuollen pantanehe,
    Pojalle ylettnehe.
    Pantiin paha Pakkaseksi,
    Kynsien kiwistjksi,
    Waatiaksi warwaspiten.
    Pakkanen Puhurin poika,
    Kowan ilman hyhelinen!
    Sinun on maiosta malosi,
    Kesi uuhen untelosta,
    Limmasta hywn Limingan.
    Talwet aioilla ajelet,
    Kest likyt lhteiss.
    l kylm kynsini,
    l waai warpaitani,
    l ptni palele,
    l korwia kohota.
    Mene merta kylmmhn;
    Rauna Pohjolan emnt
    Lksi merta kylmmhn,
    Lahet kylmi, lammet kylmi,
    Eip merta kylmnnynn,
    Sinne s mene minusta,
    Siell sinua huuetahan,
    Apuasi tarwitahan.
    Siell' on peipponen selll,
    Wstrkki lainehilla,
    Senni on kynnet kylmmt,
    P pieni palelemata.
    Ja mene soita kylmmhn;
    Kylm soita, kylm maita.
    Sokka ennen soita kylmi,
    Sokka soita, Pakko maita.
    Minne m sinun manoan?
    Lapin maahan lankiahan,
    Pohjan pitkn perhn;
    Siell' on hyw ollaksesi,
    Siell tantereen tasotat,
    Wilun ilman wiiwyttelet,
    Asut ajan seipn alla,
    Tapat petran taljohissa,
    Syt s lihoa likelt,
    Lunta waiwata lokerrat.




Karjaa laitumelle laskeissa.


    Wihi Jesus wiljoasi,
    Kato Jesus karjoasi,
    Tn Jesuksen kesn,
    Maarian suwena suurra.
    Kuin katot katoksen alla,
    Niin kato kanarwikossa;
    Kuin sa hoiat huonehessa,
    Niin sa hoia hongikossa.
    Ohtoseni ainoiseni,
    Mesikmmen krseni!
    Kuin sa kuulet karjan kellon,
    Kellon helkkwn hewosen,
    Kohta korpehen kokeos,
    Saahos sammalhuoneesehen,
    Karjan kulkeissa mki,
    Mene s men alate;
    Karjan kyess alate,
    Mene s mki myten.
    Wisko wiitahan wihasi,
    Saata sammalmttsihin,
    Karjakullan tietmt,
    Wiljakullan kuulemata.
    lls tullo nille mailla,
    Tll' ompi osawat waimot,
    Jotka tiesi turmeleepi,
    Laulaa suohon suoliwist,
    Niittuhun nisist saakka,
    Kankaasehen kainaloista.
    Kiweksi minun omani
    Kantoloiksi kaunoseni!
    Kiwilit ennen kisko,
    Kanna hongan kantoloita,
    Hakoloita haukkaele.
    Wieri willakuontalona,
    Mene sammalmtthn,
    Karjakullan kulkeissa.
    Lepy lehto, kostu korpi,
    Lempi salo sininen,
    Minun lepytellessni,
    Minun kostutellessani.
    Anna nyt rauha raawoillesi,
    Sontareisille sowinto,
    Tn Jesuksen kesn,
    Maarian suwena suurra.
    Kuitua metn kuningas,
    Hongatar metn emnt!
    Korjaele koiriasi,
    Raiwoile rakkiasi,
    Kultasihti kytkyihin,
    Hihnohin hopeisihin,
    Rahin rautaisen nenhn,
    Ktke kynnet karwohisa.
    Teet tinanen neula,
    Jonka ptt plakehen;
    Sykse kultanen korenta
    Lpi luisten leukaluiten,
    Ettei liiku luiset leuat,
    Eik hampahat hajoa.
    Metn ehtoisa emnt!
    Ktke koirasi kolohon,
    Rakkisi rapaja kiinni,
    Pane panta pihlajainen
    Ympri nenn nykyrn, j.n.e.




Karhun Synty.


    Juumin ukko, Juumin akka,
    Juumin entiset eljt!
    Rusko mullasta ruwennut,
    Karwahalli kankahalta.
    Muistan murrin syntyneeksi,
    Pahan karren kaswaneeksi,
    Pohjan pitkss perss,
    Suomen suuressa salossa,
    Lapin maassa laukiassa.
    Willa suusi, willa psi j.n.e.
    Jos olet pahoa tehnyt,
    Tule tysi tuntemahan j.n.e.
    Ei sinun isosi kske,
    Eik waltawanhempasi,
    Sy karwoja kapehen,
    Wiatonta werta juoa.
    Wie pois wihasi tst,
    Keltasihin keuhkohisi j.n.e.




Hukan (Suden) Synty.


    Wiron akka, willi waimo,
    Portto Pohjolan emnt!
    Tuo teki pojan mokoman
    Luun syjn, lihan purian,
    Weren uuelta wetjn.
    Niin sano sinun emosi:
    "Woi polosen poikiani,
    Woipa laaja lapsiani;
    Kuin on poikani polosen,
    Luun syj, lihan puria,
    Weren uuelta wetj.
    Josma tehnen tuwan tuolle,
    Tuli polttanee tupani;
    Josma salwaan saunan tuolle,
    Wesi wienee westokseni."
    Sano wanha Winminen,
    "Anna olla olollasa,
    Ohessa orawakorwen,
    Miehen metn kumppanina.
    Jos olet pahoin tehnyt,
    Tule tysi tuntemahan" j.n.e.




Kyykrmeen Synty.


    Waka wanha Winminen
    Wuoria hajotteleepi,
    Kallioita wierittpi,
    Rautasissa rukkasissa,
    Waskiwanttuin sisss.
    Sai miekan tulitersen,
    Sylkytteli miekkoasa
    Wuoren rautasen rawossa,
    Kahen kallion wliss,
    Wiien wuoren winkurassa.
    Sormus kultanen solahti
    Wuoren rautasen rakohon,
    Kahen kallion wlihin,
    Wiien wuoren winkurahan.
    Tuosta tyyty, tuosta tyty,
    Tuosta paksuksi panise,
    Lihawaksi liittelise
    Jos olet pahoa tehnyt,
    Tule tysi tuntemahan. J.n.e.




(Kyykrmeen?) Synty (toisin).


    Yn tytt, hmrn neito,
    Pitkn puhtehen pitj,
    Ketrsi kiwisen langan,
    Someroisen soitatteli,
    Kiwiselt ketrpuulta,
    Waskiselle wrttinlle.
    Katkesi kiwinen lanka
    Kiwiselt ketrpuulta;
    Alta sormiin someroinen.
    Mik' on piksi ptsi,
    Siit synty syntyminen,
    Siit sai paha siki.
    Jos olet pahoa tehnyt j.n.e.






Nykysempi Runoja.




Hewosen kengittminen.


    Ite sepp Ilmarinen
    Kerran kengitti hewosta,
    Reistasi rekiwetosta,
    Joll' oli waskesta wasara,
    Hopiaiset huohtinwarret.
    Wistelpi wrkkins,
    Knteleepi kenkins.
    Pihit pikkusen ramahti,
    Jopa heilahti hewonen,
    Slk sikhti kisti.
    Potkasi jalan pitjn,
    Kirwotti kislipojan
    Polwiketran porstuahan.
    Ite sepp Ilmarinen
    Whn suuttua suhahti,
    Otti ryypyn oiwallisen,
    Pullin kulkusta kumosi,
    Pisti jalan pitjlle.
    Sitte sepp Ilmarinen
    Weti maahan marhaminnan,
    Ruuipenkkihin rutisti,
    Turmeltiin lapsen tuuto,
    Pyt honkainen hajosi.
    Sepp otti uuet neuwot,
    Kytti kuoharin tawalla,
    Sito salwurin mahilla.
    Ennttpi ensimmisen
    Naulan kenkhn nakata.
    Sitte slk srins,
    Soristeli sorkkiansa;
    Katkesiwat kaikki nuorat,
    Nousi melkonen meteli.
    Kaato kiukahan kiwisen,
    Lyhytteli leipunnin.
    Emnt owelta kahto,
    Se anto seplle neuon,
    Sep pisti tuiman tuuman:
    "Erota etunen jalka,
    Ota oikia kawia,
    Poikki polwesta sahalla.
    Kuse kuumia wesi,
    Suihkauta suonten plle."
    Sen teki sepp samassa,
    Kanto kawian pajahan,
    Tako kengn siell kiinni,
    Toisen kohta kowastikin,
    Jopa kohta kolmannenkin,
    Saman neuon neljnnelle.
    Eip hyppinyt hewonen,
    Eik slk siktellyt,
    Pysy kengt, kesti kauan,
    Yli kymmenen yheksn
    Ajastaikoa ajella.




Kettusen toimituksista.


    Wenjll weio synty,
    Laps on kaswo Karjalassa.
    Kaswo wuotta kaksitoista
    Alla warjon wanhempaisa.
    Ensin pts eltti
    Lapsimiesi laulamalla,
    Pienn kielen pieksnnll.
    Se sattu Sawossa ky,
    Ky pahti Paltamossa,
    Pitkin Pielisen rajoa.
    Siit kulki Kuopiossa.
    Paltamon parahat mmt
    Keitti liemen liukkahasti,
    Kewisti Kettuselle.
    Tuli mies mit parasta,
    Waan tuli pikkusen pilalle,
    Ihmisparka ihtis.
    Puhkesi punawerille,
    Kahta kairoa wajalle.
    Paperista kaira pantu,
    Toinen tuohesta tukittu.
    Tuohi knty kpprlle,
    Wei on mielen miehen pst,
    Saatto miehen mieron tielle,
    Kuuksi piwksi kululle.
    Wiimmein kiersi Kiimingille,
    Wenhti Weson kyllle,
    Lautamiehen lattialle.
    Lautamies lakita seiso,
    Pani plle paliaalle,
    Puhu suusta puhtahasta:
    "Mist' olet kotosin wieras,
    Kosk' olet kowin korea,
    Wieras wikkeln nknen?
    Oletko Oulusta oloa,
    Kaupungista kauppamiesi?"
    Petteri pian sanoopi,
    Naurosuusta naukaseepi:
    "En ole Oulusta oloa,
    Kaupungista kauppamiesi.
    Tuolt' olen rajan takoa,
    Pitjst Wuokkiniemen,
    Kesn Kellossa asunna,
    Putahilla puolen wuotta."
    "Mik' on wirka wierahalla,
    Kosk' olet kowin korea,
    Wieras wikkeln nknen?"
    "Olin ennen ompelia,
    Taitawa takin teki,
    Seln leikkasin lyhyyksi,
    Piirsin krtit pitklliset,
    Nostin kairat kainaloihin."
    Kannettihin kangaspakka,
    Kahen hengen kannelmoinen.
    Sieppas saksesa samassa,
    Kettunen kerihtemes,
    Laski kankahan kaheksi,
    Pilkku pieniksi paloiksi.
    Wiikon neulo toista puolta,
    Pyhn tullessa pikemmin,
    Ison juhlan joutuessa.
    Puki plle parahat waatteet,
    Silkkiset sukan sitehet,
    Sataraksit saappasilla,
    Walkia kaluna wyll,
    Kammartuuki kaulahuiwi,
    Silkkitupsuset siwulla,
    Lksi kirkkohon komista,
    Lksi parwesta paraasta,
    Yli muiten ylpeimmin.
    Siell' on pappi paljon haasti,
    Paljon taisi tarwitakkin
    Opetusta outo poika.
    Ei on suotta saarnatutkaan,
    Ilman wirtt weisatakkaan.
    Kahto naiset naurasuulla,
    Tyttret tyks toiwo
    Tuota suurta sukkeluutta,
    Kieleytt Kettuspojan,
    Wenlisen wiekkautta.
    Astu hn yls mki,
    Kohti Kilposen kotia.
    Hn tahto talon tytrt,
    Luotuu lasta lautamiehen.
    Siell' on tytt siiwolliset,
    Suuret saalit hartioilla,
    Neulalla nenst kiinni.
    Liiat on kirjat kintahissa,
    Waruriikit wanttuhissa,
    Ket kullan kriliss,
    Sormet kullan sormuksissa.
    Net on suorat sormiltasa,
    Warsin nopsat warreltasa.
    Lst hn kahto Kaisan plle,
    Liki Liisoa piteli.
    Wanhin kuitenki sanoopi:
    "Eell' on tyt tyttrill,
    Pojilla jlest siit."
    "Lhen pois talosta tst,
    Kultanappini kulutan,
    Naimatakkini talutan,
    Wen werkawaatteheni.
    On tytt toisessain talossa
    Lapsi kaunis kaswatettu,
    Wenlisen werraksikin,
    Jok' ei potki poikamiest,
    Ei hn potki polwiltakaan,
    Sre sriwarsiltakaan."
    Astu hn alas mki,
    Polki polwen kerkeutta;
    Kaks on pirtti pihalla,
    Kaks on tiet kartanolla.
    Meni pirttihin pihalta,
    Meni poika phn pyn,
    Rohi poika rohkeasti:
    "Takin naima tarwihteepi,
    Wihkiwaatteen warsin siewn."
    Mari kahto karsinasta,
    Kahto silmll kahella,
    Niin kuin heinn hempeytt,
    Tuota suurta sukkeluutta,
    Kieleytt Kettuspojan,
    Wenlist werraksesa.
    Mari wuoteita tekeepi,
    Teki wuotehet walilla,
    Johon Kettu ketjahtaapi.
    Antopa arkkusa olille,
    Wuokin pojan wuotehille,
    Wenlisen waattehille.
    Mari wierehen wilahti
    iksi yksille olille,
    Tuumasi ikusen tuuman.
    Siin' olla mein yhess,
    Kuin on symss suloa.
    Kaks oli kaunista yhess,
    Yksi oiwa ompelia,
    Mari luowun langan suoja.
    Se oli kewyt Kettuspoika,
    Wenjn mies wiekas poika,
    Se on piiat petteleepi,
    Morsiamet mainittelee,
    Parahilta pappiloilta.




Juukan Lukkarista.


    Jop' on laulu laitettuna,
    Sanat somat solmittuna,
    Juukan Lukkarin jutusta,
    Kapinasta Karjalaisten.
    Kuin otit poloset pojat,
    Narrit kiinni nappasiwat,
    Ja tarttuit takasin puolin,
    Suurra juhlana jumalan.
    Kannoit laulukanttorisa,
    Yli kirkon aian kiwisen,
    Eik siihen tyytynehet,
    Waan wiel wiikon takoa,
    Sunnuntaina suuremmaksi
    Asiasa arweliwat.
    Tempasiwat temppelist,
    Penkist perti weiwt,
    Kahen puolin kannattiwat,
    Kirkkomelle meniwt,
    Ja sanoit sanoilla nill:
    "Mene tuonne mkimhn,
    Laitumelle laulamahan,
    Huutamahan hongikolle,
    Kaikumaan kataikolle,
    Karjakullan kuuntelessa;
    Siell' on sun sisariasi,
    Siell wiisi weikkoasi,
    Kuusi kummisi tytrt,
    Seihtemn setsi lasta.
    Etp sin ensinkn
    Kelpoaha kellenkhn,
    Lukkariksi luonnonkahan,
    Lainkahan laulajaksi."
    Lindbladi lipuupi tuonne,
    Papin poika paineleepi,
    Kuten olla kuin elpi.
    Joko turkkasia tukasta,
    Kiskahaisse kiirehest,
    Hiwuksista hirmusesti.
    Waan Abraham asian tiesi,
    Ymmrsip ylpeyen,
    Ettei juhlana juhuhun,
    Tarwitaha tappeluhun.
    Hetip Kakkinen kahahti,
    Kierosilm kiistan nosti.
    "Mene sinin siwulle,
    Astu aiasta ylite."
    Abraham sanan saneli
    Kahen kesken Kakkiselle:
    "Tunne huuti, hullu miesi,
    l haasta haisewia."
    Lehikoinen leikin lypi,
    Nahkatakki naureleepi,
    Rklttpi Rplwinen,
    Eeksmanni mahin pitpi.
    Kohta kokohon tuliwat
    Tuumahan tuwan sishn.
    Tuossapa tuumassa oliwat,
    Asiata arweliwat;
    "Mist miehen mielusemman,
    Lukkariksi luonteamman,
    Kanttoriksi kaunehimman,
    Saamme salmin alkajaksi."
    Anderspa arwasi asian,
    Kosulainen tiesi kohta:
    "Annas Ahosta haemme
    Takoa taipalitten,
    Kymmek kyyill kylhn,
    Hollilla holopat pojat,
    Elik jalkasin jalosti,
    Astelemme ahkerasti?"
    Kyseli kyln welt,
    Tutkisteli tuttawilta:
    "Kukapas meist kulkemahan,
    Marsimahan matkan phn;
    Min antaisin aluksi,
    Nahkatakin lainoaisin,
    Wiel wiinoa whsen,
    Leiplaukun lahjottaisin."
    Mies se pani mielehes,
    Asetteli aiwohosa,
    David taitosa sislle:
    "Min mies whwaranen,
    Kyll kyh kerjlinen,
    Jouwunpa joukolle awuksi,
    Kyln welle kulkiaksi."
    Anttipa sano sanasa,
    Kosulainen korkiasti,
    Lehikoinen lempisti,
    Davidillen taitawasti:
    "Sinp kyll, siiwo miesi,
    Oikein arwasit asian;
    Lhepps kohta kulkemahan,
    Marsimahan matkan phn,
    Nurnuttele Nurmeksehen,
    Phn pitkn Pielisjrwen;
    Kysypp kohta korkiasti,
    Kiiwasti kirkon tykn:
    Onko Ahonen asunut,
    Wiisiwirkanen wirunut,
    Luhmastellut lukkarimme,
    Tll maalla matkustellut,
    Huutanut Huuhtin kylss?"
    Mies se pani mielehes,
    Asetteli aiwohosa,
    David taitosa sislle.
    Sunsan selks siwalsi,
    Lakin paino plakeesa;
    Lksi kohta kulkemahan,
    Marsimahan matkan phn,
    Nurnutteli Nurmeksehen,
    Phn pitkn Pielisjrwen.
    Kysy sitte korkiasti,
    Kiiwasti kirkon tykn:
    "Onko Ahonen asunut,
    Wiisiwirkanen wirunut,
    Luhmastellut lukkarimme,
    Nill mailla matkustanut,
    Huutanut Huuhtin kylss?"
    Hetip wastasit wakaasti,
    Kylkunta kulkialle:
    "Ei oo Ahonen asunut,
    Wiisiwirkanen wirunut,
    Luhmastellut lukkarisi,
    Tll maalla matkustellut,
    Huutanut Huuhtin kylss;
    Hn on kurja kulkemassa,
    Ehtimss' elosioa,
    Asunpaikkoa pahasti."
    Miehell se mieless pysyy,
    Aiwotuksessa asuupi,
    Ett se ehti pitisi,
    Hakea harmistain;
    Waan ei tie polonen poika,
    Kunne kulkia pitisi.
    Kwi kautta Kaawin kirkon,
    Kautta Taipaleen talojen,
    Liperihin liukkahasti;
    Waan ei tie polonen poika,
    Kuinka hn kurjan kiinni saisi,
    Waikka tunsi kulkeneeksi,
    Kuin wara whksi waipu,
    Laukku laihaksi rupesi.
    Wiimmein konttasi kotia,
    Larinsaarehen samosi,
    Samassa sanan saneli.
    Kosulaiselle kowasti:
    "Jo nyt on kuhnus kulkemassa
    Karannunna Karjalahan."




Juoniteltu Juukan poika.


    Joko ryhtynen runoihin,
    Laikahtanen laulamahan,
    Kirkkokunnan kiehunnosta,
    Seurunnosta seurakunnan;
    Kuin ei lopu juonet Juukalaisten,
    Willitys wiha whene!
    Jo aina ajasta siit;
    Kuin on luonut suuri luoja,
    Kaikkiwalta wahwistanut,
    Elmhn ihmiskunnan,
    Tll maailman majoissa,
    Awaruuen suuren alla;
    Niin on jo sanomat saatu,
    Enemminki kummat kuultu,
    Sek suuret seurumiset,
    Tapaukset aiwan tarkat,
    Joista joutohetkinni,
    Aiwan yksin ollessani,
    Laulelin jotain lopuksi,
    Wierettelin wiimmeiseksi,
    Kuin on luotu laulamahan,
    Sallittu sanottawaksi.

    Synty poika Pohjolassa,
    Juttu Juukassa sikisi,
    Sawossa sanan alanen,
    Kosken korwalla whsen,
    Wirran pienen wiereksell;
    Joka joutu ihmeheksi,
    Kaikille katottawaksi,
    Peiliksi petollisille;
    Alku krmetten kerjn,
    Sananlasku saastasille,
    Juonitus joka kurilta.
    Waan olkoon jo puhuttu plt,
    Ei ole opetusmiehet,
    Esiwallat ensinkn,
    Eik pappimme parahin,
    Thn lauluhun laottu.
    Paras sielun paimeneni
    Ei oo mulle outo ollut,
    Mutta hyw kiitettw.
    Ompa mulla siitt wiel
    Ystwi muutamia,
    Joit' en saata, enk taho,
    Thn lauluhun lukea.
    Sitte mull' on muutamia
    Ystwi ynseit,
    Jotka owat nhkseni,
    Niin kuin weli weljelles;
    Mutta kuin poies meneepi
    Minun silmini eest,
    Kohta kuuluupi minulle
    Panetukset aiwan paljot,
    Jaaritukset ja pahimmat.
    Kyll tietisin sanoa
    Ynseimmt ystwist,
    Kyll kunnistaa kawalat;
    Mutt' en taho muistutella,
    Sanon summassa sanani,
    Kunnioitan kirkkokunnan.
    Krme on kaikista kawalin
    Luojan luotuista suwuista,
    Mutta julmat Juukalaiset,
    Outoja osat enimmt,
    Kawalammat krmehi,
    Nopiammat noian nuolta,
    Niin kuin saatana saloa,
    Perkele petollisesti,
    Koko maata miettinewt
    Saaha suurehen ritahan,
    Ihmisi ehtinewt
    Kaataa kauhiaan kitahan.
    Esimerkk' on tss ensin:
    Jos tulisi Tuonelasta
    Juukahan joka kesksi
    Elmhn tyttri,
    Taikka outo Olannista
    Eli hauasta haettu,
    Tuotu tuomion eest,
    Niin te jo senni then
    Syrjin plleni plytte,
    Silmin kieroin sirkeitte,
    Kahtelette kamalasti,
    Kuin wihanen willi koira.
    Tahi jos joku tapaus,
    Miss kussa kirkollamme,
    Sattuisi samalla lailla,
    Se tulisi tiettwsti,
    Minun plleni perti.
    Hywi on muutkin muorit,
    Kawaloita kaikki waimot,
    Ehk' en luule lytwni
    Sen waimon wertaista.
    Myrkyll mato sitoopi,
    Johon haawan haaskaneepi.
    Ja sinin sanottawani,
    Kaunis kaswinkumppalini,
    Kylkunta kyll soisit
    Painuwan minun perti,
    Kaikin puolin kallistuwan.
    Kaikki plleni plywt,
    Niinkuin tuhma tuomarikin;
    Mieliwt minusta saaha
    Matkakumppalin makean,
    Reppureess suojeltawan
    Ei tuo nyt minua tyrwi
    Sinne, eik sielt tnne,
    Etehen, ei taakse pin,
    Kupehelle kummallenkaan.
    Enk min oisi wrtti
    Puhumahan paljon plle,
    Mutta kuin mua sanowat,
    Aina siihenkin sitowat,
    Asioihin ailakoiwat,
    Etten ite tiekkn,
    Tunne tuota jaaritusta;
    Niin en waitikaan olisi,
    Jos ei puhekkaan parempi.
    Ouoksi olen hawattu
    Ystwilt entisilt,
    Kaikilta yln katottu.
    Niin minun polosen pojan
    Olla outona pitpi,
    Kaikilta katottawana,
    Sutten julmain juhuna.
    Ikw minun tuleepi
    Olla ihmisten seassa,
    Eip noita ennen nhty,
    Eik taitta toiste nh,
    Eik kuulta kummempata,
    Joka on ksihin kynyt,
    Saanut silmiin nhtwksi;
    Joiten joukossa toella
    Saatana siasa saanut.
    lkhn sit kukana
    Ajatelko ihmisist,
    Etten m toella tunne,
    Mimmonenka mies oleni
    Symest asti suuhun,
    Kiirehest kantaphn.
    Enhn min mielestni
    Ole Pekkoa pahempi,
    Sian pt karwasempi.
    Olen kuin poika pohjolainen,
    Mit muutkin tll' on niss
    Polosissa Pohjan maissa.
    Mieleni minun tekeepi
    Kysell kyln welt
    Alkua tmn asian:
    Min en enempi muista
    Wrin teille tehneheni
    Pahan palkkanne eest,
    Karsahimman katantonne.
    otetaanpas uuestasa
    Ajat entiset etehen,
    Tarkoin tutkistellaksemme.
    Kuinka on elnyt ennen
    Ite kukin ihmisraukka
    Mennesss maailmassa?
    Kuin sekin setni waimo?
    Ouoille iloksi ollut,
    Werkko kaikille kaloille,
    Kukka kuosiowelle,
    Rutto ruojille huwitus.
    Wiimmein ihteni iloitan,
    Mureheni muille heitn,
    Kiitn kaiken kirkkokunnan,
    Hallit, haukkunne eest.
    Suuri on silmiss asia,
    Hyw harmi hampahista,
    Kulunnosta kuiwan kielen.
    Nyt min sanon sanani
    Wiel sitte wiimmeiseksi:
    Ksken kaikki kiitoksella,
    Opetan omalla suulla,
    Ett aina aikoomata,
    Wsymt waipumata,
    Pureksella puuttumata,
    Warjoa minun whsen;
    Kaikki kri keolta,
    Jos jotain jlille jpi,
    Silkkihuiwinne sishn,
    Laitella lakanan plle.
    Luja luontonne pitk,
    Kaikki suurten pienten kanssa,
    Nuoret wanhoin keralla,
    Koissanne, kirkossanne,
    Joutessanne, juostessanne,
    Yll myskin maatessanne,
    Aina kaikilla ajoilla;
    Wh walkia raketa,
    Teh suureksi tuleksi.
    l nyt wihastu wiel,
    l suutu seurakunta,
    Nrksty wian nki,
    Kaksikielet kauhistuko,
    Luikkarit enempi luulko,
    Pienen pojan laulelewan.
    En min enempi laula,
    Pist pitklt runoja,
    Jo poies kteni knnn,
    Lopetan loruni tst.




Juomalauluin Kirjoittajalle.


    Mik silloin mielesssi,
    Mik psssi, poloinen!
    Koskas kestihin kehoitat,
    Juomalauluja lateilet?
    Kuhun tuhmia talutat,
    Kuhun heikkoja kuletat?
    Tunne ensin tarkemmasti,
    Kansa, kullen kirjoittelet.
    Kyll' on Suomessa kyli,
    Pitjit sangen paljon,
    Joissa miehet joukoittaisin,
    Pojat pydn ymprill,
    Istuwat iloissa mielin;
    Pydn rt painelewat,
    Kyynyswarsilla wakaasti,
    Putelita palwelewat,
    Kapan kunniassa pitwt.
    Joksikin jo oluen juowat,
    Wiel wiinankin wetwt,
    Nahkahansa narrin palat;
    Pyllistwt suuren pullin,
    Kohden kattoa kumohon,
    Korttelinki kumaisewat
    Aiwan ahnahan kitahan,
    Pulputtaatpa putelista
    Kulkkuhunski kohdastansa,
    Nielaisewat norrikupin,
    Nppins nuoleskellen,
    Paikoin punsinkin panewat
    Watsahansa miehet wahwat.
    Piippu pieni hampahissa,
    Josta sauwua syswt,
    Karwahinta, katkerinta,
    Puhaltawat paksun pilwen.
    Posket joteskin punawat,
    Punaiset ja pullollansa,
    Wiinan karwaiset, wihannat.
    Tupakasta wahwa tuppu,
    Hiy pallo hampahalla,
    Myrkkylehdeist mdist,
    Saksan kostiat kusesta;
    Jota jauhawat halulla,
    Mrehtiwt, mkettwt,
    Ett kuola konnan suusta,
    Wesi ruskia waluupi.
    Nen nuuskalla noettu,
    Sijan siiwo sieramissa,
    Rshtelee rkreit,
    Joita korjawat kdell,
    Pyhkisewt peukaloonsa,
    Hihan suuhun hiwuttawat,
    Housut, helmat saastuttawat.
    Silmt pienet sihkurassa,
    Weren karwaiset wesiset,
    Huulet hpisee jalosti,
    nt kantawat kowasti,
    Wiel weisunki repisee,
    Rthytt raskas rinta.
    Jopa kortitkin kowasti
    Paikoin pythn ljht,
    Kortit wiinasta wetelt,
    Otran liemest lihawat,
    Tupakasta tuhrattuna.
    Tekewt siit' toisinansa
    Tappelunkin taidottomat,
    Ett jyskin, jytin,
    Kauwas kuuluupi kumina,
    nen myhe ja lin.
    Tapa hyw tappelussa,
    Lypi, kuka kerkipi,
    Eik wuoroa eroita.
    Tukka tuiskua ksiss,
    Nyrkit niskahan lusahtaa,
    Kyll korwillen kajahtaa.
    Kannustawat kantapill
    Kintut rikki kumppaneilta.
    Piiput seinihin sirisee,
    Rukit ruskawat jaloissa,
    Pydt heiluwat hdss,
    Penkit paukawat pakossa,
    Kowin keikkuwat kapatkin,
    Putelit ja pulliparat
    Saawat lopun surkehimman.
    Juoma juokseepi kapasta,
    Lawiasti lainehtiipi;
    Wiina wirtaapi sekahan,
    Ett kortit koreasti
    Pydll siit' purjehtiwat.
    Muoto muuttumaan rupeepi,
    Kaswo knty kalweheksi,
    Nen walkiaks wetpi.
    Wiimein wiinasta wsyneet,
    Sek rauwenneet sodasta,
    Painuwatten pydn ala,
    Lopuks liijalle menolle.
    Tuonne syksewt sisunsa,
    Olwen ulos oksentawat,
    Wiinan koirille kokewat.
    Saawat saappahat osansa,
    Kauhtanatkin kauniit merkit,
    Pksyt parahan tawaran.
    Tuolta hiljankin herwt,
    Tuolta wiimein wilpastuwat,
    Yls kmpi kokewat,
    Miehet pohmeloll' pahalla,
    Taudill' tehdyll kowalla,
    Miehet hywin merkittyn,
    Kauniit katsella perti:
    Mill mustelma nenss,
    Nokka nosnut korkialle;
    Kulla kallo paljahana,
    Mill otsassa omena,
    Kulla kuhmu kulman pll,
    Mill huulikin halaistu,
    Kulta hammas kolistettu,
    Mill silmkin sininen,
    Kulta kaswot raawittuna.
    Nit tapahtuu todella
    Suomen miestenkin seassa;
    Pitwt nin pitkt kestit
    Kapakoiskin kaiket piwt,
    Kuluttawat kukkaronsa,
    Ajan aiwan tarkiankin,
    Pksyt pantiksi panewat,
    Kosk' on tuhlattu tawara.
    Mit miehist' muistuttelen;
    Monet pojatkin poloiset,
    Korwat wiel kostiana,
    Maitosuiksi mainittawat,
    Kyll' jo kauniisti osawat
    Panna leuwan parrattoman
    Kenohon ja keikallensa,
    Ottaa ryypyt oiwalliset,
    Pullin pohjat paljastella.
    Kyll konnat kuolaleuwat
    Wiinalla jo wiruttawat
    Maitohampahans' halulla,
    Wiinan kulkkuhuns' walawat,
    Weden wertana pitwt.
    Oppineet on olwen juojat,
    Ei siis tarwitse enempi
    Kirjoitella kestilaului,
    Juomalauluja latoa,
    Pyyt pahuutta ent,
    Juopumukseen johdatella.
    Kyll miehet meidn maassa
    Juomakonstin jo osawat
    Ilman weisuin wietellyst,
    Kirjan pahan kehoitusta,
    Joka pahan pahemmaksi,
    Tuhman tekee turmelluksi.




Pappi wainajasta.


    Jopa kaatu kaunis herra,
    Paras pappien seassa,
    Seurakunnan sein wahwa,
    Tuki turwassa jumalan;
    Jolla oli oppi suuri,
    Ymmrys yln jmi,
    Jonka koulusta kokosi
    Monen kirjan kukkasista,
    E'es kosken korwaksista.
    Sai tuosta hywn hytyrin
    Kanssa sormuksen sorjan,
    Joka phn painettihin
    Mestariksi mainittaissa.
    Lepytti Pajarin mielen
    Lukewaisten lasten then.
    Joutu sitte kotkiin ksiin,
    Piikimiehien piwohon,
    Jotka riisu rohkiasti,
    Kowin korwista kohotit,
    Wiethiss Wenhelle,
    Kanssa monen Moskowaisen,
    Tuonne Wiipurin rajoille,
    Uuen linnan liepeesehen.
    Otti sieltin jumala
    Isn maille entisille,
    Waikka kylmillen kiwille,
    Paikoille palanehille.
    Tupa tuutiipi mell,
    Huone huokuu hongikossa,
    Pojat lujat louhikossa.

    Waan jo kaatu kaunis herra,
    Jtti kaikki jneheksi.
    Synty parunto pappilassa,
    Kuikutus kujasten suussa;
    Hywin itkewt isnnt,
    Emnnt sit enemmin.
    Ei hn kowin kolkahellut,
    Rmisti rykkhellyt,
    Kwi kuin kaunis kyyhkylinen,
    Eli karihta keolla.

    Raukka rannalla asuwa,
    Waiwanen wetten warassa!
    l itke iltasella,
    yhkele aamusella,
    Kyll herra helpon tuopi,
    Huoleissasi huojennusta.

    Hyw olit ollessasi,
    Hywin kykhn kteesi,
    Tuolla taiwahan talossa,
    Kirkkahassa kunniassa.



