Elias Lnnrotin 'Kantele I' on Projekti Lnnrotin julkaisu n:o 930.
E-kirja on public domainissa sek EU:ssa ett sen ulkopuolella, joten
emme aseta mitn rajoituksia kirjan vapaan kytn ja levityksen
suhteen.

Tmn e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lnnrot.




KANTELE II

taikka Suomen Kansan sek Wanhoja ett Nykysempi Runoja ja Lauluja


Koonnut ja prnttyttnyt

ELIAS LNNROT
Philosophian Candidati.



HELSINGISS
Prnttty Waseniuksen luona Wuonna 1829.






        Muistinpa minkin muinon,
        Lassa laulelin jotakin,
        Piwt pitkt paimenessa,
        Illat kultaset kujilla;
        Waan jo on mennyt mielestni,
        Murentunna muistostani,
        Sanat kaikki kaunihimmat,
        Laulut lapsuuden paraimmat.




SISLLPITO:

Wanhoja Runoja.

 Laulaja.
 Lemminkinen.
 Kosion Lukuja.
 Kanteleen Synty.
 Kultaneito.
 Wanha Mehtmies.
 Krpp pyytiss.
 Orawaa pyytiss.
 Repoa pyytiss.

Wanhoja Lauluja.

 Kukkuja.
 Soutolauluja Lasta liekuttaissa.
 Paimenlauluja.
 Neitojen Lauluja.
 Minin Lauluja.
 Muita Naisten Lauluja huoleissa.
 Jauhorunoja.
 Tytt poislhteiss (Wanhempainsa kodista).
 Koditon.
 Huolellinen.
 Kadonnut.
 Kaipawa.
 Sotaan lhti.




Esipuhe.


Tmn Osan edelliseen jakoon saaduista Runoista owat _Laulaja,
Lemminkinen, Kultaneito, Repoa pyytiss_ Kerimaelt; _Kanteleen
Synty_ Enolta; _Wanha mehtmies_ Juuwalta; _Krpp pyytiss, Orawaa
pyytiss_ Kitteelt; _Kosion Luwut_ Kerimelt, Kitteelt, Ilomantsista
ja Pielisjrwelt. Wanhoja Lauluja, joita min jlkimmiseen jakoon
olen panettanut, laulowat tytt ja waimot Ylimaassa joka kylss.
Halullisesti kirjotin min niit mit misskin paikassa synty, waan
usein sain min eripitjist, joidenka wli toisinaan oli monta
kymmenkuntaa peninkuormaa, saman laulun melkein yksill sanoilla.
Nist olen min walinnut prntttwksi sen, joka mielestni oli
paras ja tydellisin, sill jokaisellen min en ole saanut tilaa.
Saattawat nmt wanhat laulut olla wuosisatoja wanhemmat kuin
luulisitkaan; tahi kuinka olisit net muutoin sill lailla joutuneet
hajalle ja tulleet kansan yhteiseksi omaisuudeksi, jotei niit jo
wanhoin aikoin esiwanhemmilta olisi laulettuna? Ainakin haastowat
wanhat ihmiset heidn lapsena kuulleen niit paljolta laulettawan
ja taitaneen sillon itekkin, mutta wuosien menness sanowat he
menneen muistonsakin. Ilmantuisi niit wiel joksikin, jos joku
niit kokoisi, waan muutaman ajan perst on se toki myhnen. Net
ehk parahiten selittwt, minlainen elmn muoto ja minlaiset tawat
wanhana aikana Karjalan ja Sawon mailla oliwat.






Wanhoja Runoja.




Laulaja.


    Pohjolainen, pitk poika
    Lappalainen, lieto poika,
    Weti wirsi reell,
    Saanilla sanoja saatto.
    Kilahti jalas kiwehen,
    Saani mein salwamehen;
    Siit m sanoja sain,
    Kuorman wirsi kokosin.
    Tytyyk tt tupoa,
    Lainataanko lattiata?
    Toisin wirteni tupahan,
    Kantaisin katoksen alle.
    Kuin ei tytyne tupoa,
    Lainattane lattiata;
    Puran saanini salolle,
    Wirret wiehkoille jakelen.

    "Tytyyp tt tupoa,
    Lainataanpa lattiata,
    Miesten lauluja lasella,[1]
    Hyrill hywsukuisten."

    Laulaisinpa, taitaisinpa,
    Osajaisinpa olisin,
    Waan en m rahata laula,
    Suuta kullata kuluta,
    Pieks kielt penningit.
    Laulajan laki palaapi,
    Runoin[2] kulkku kuiwettuupi,
    Waan ei korwat kuuntelian.
    Emp ij anoisi,
    Enk paljoo pakkoaisi;
    Yht kannua olutta.
    Tuoppi tuotihin olutta,
    Kunpa toinen tuotaisihin,
    Saisin saanilla sanoja,
    Reell wirsi wetisin;
    Kuin ei tuotane olutta,
    Wien on wirteni wiluhun,
    Pois kannan katoksen alta;
    Kerin wirteni kerlle,
    Sykkyrlle syyllttelen;
    Kern pistn kelkkahani,
    Sykkyrn rekoseheni;
    Sillon laulan, jollon jouan,
    Kun en konsa jouakkahan,
    Niin en sillon laulakkahan.
    Waan en laula ensinkhn,
    Ei oo kulta kuulemassa,
    Oma armas oppimassa;
    On mua kuuset kuulemassa,
    Oppimassa hongan oksat.
    Ennen kuusia kumarran,
    Kuin kumarran kunnotointa;
    Ennen palwelen pajuja,
    Ennen kun palwelen pahoja.




Lemminkinen.


    Niin tuo sano Lemminkinen
    Siit kohta itillens:
    "Jos ma lhen kulkemahan
    Lapin maahan lankohini."
    iti wastasi wakainen:
    "l mene, poikaseni!
    Lapin maahan lankohisi;
    Siell sin lauletahan
    Suin sytehen, pin sawehen,
    Kypenihin kyynswarsin,
    Koprin kylmihin porohin."
    Lksi kohta kulkemahan
    Astu piwn, astu toisen;
    Piwn jo kolmantena
    Psi sitte lankohisa;
    "Annas, akka, tyttsi
    En tuota pahoin pitisi;
    Sylissni syessni,
    Ksissni kyessni,
    Selssni seistessni,
    Maatessa mahani alla."
    "Emp anna tyttni,
    Ennen kuin hiiht Hiien hirwet
    Hiien nurmien perlt."
    Siit hiihti Hiien hirwet
    Hiien nurmien perlt;
    Siit waati waimoksensa.

    "Emp anna tyttni,
    Ennen kuin suistat suuren ruunan
    Hiien nurmien perlt."

    Otti kultaohjaksensa,
    Hopiaisen marhaminnan;
    Niin sanoopi Lemminkinen:
    "Ukkoni, ylinen Jesus,
    Mies on wanha taiwahinen!
    Nosta pilwi luotehelta,
    Toinen lnnest lhet,
    Kolmas kohota koilta;
    Syrjin yhtehen syse,[3]
    Lomatusten loukahuta;
    Sa'appa jt, sa'appa hyyt,
    Sa'appa rauaista raetta
    Ohtahan pyhn orihin,
    Pyhn laukin lautasille!"
    Sato jt, sato hyyt,
    Sato rauaista raetta
    Ohtahan pyhn orihin,
    Pyhn laukin lautasille.
    Siit suisti suuren ruunan
    Hiien nurmien perlt;
    Siit waati waimoksensa.

    "Emp anna tyttni,
    Ennen kuin ammut jouhtenen joesta,
    Wirrasta wihannan linnun;
    Sill maksat mammun maion,
    Kostat emosen kohuni."

    Meni siit ampumahan,
    Tuli ankara anoppi,
    Pn mtsi mtthksi,
    Jalat raian haarukaksi,
    Muu ruumis lahoksi puuksi;
    Jo sukan weri wenyypi,
    Harja hurmehin kuluupi,
    Sill' on loppu Lemminkisen.
    Sitte iti yhkseepi:
    "Jo nyt on poikani polosen,
    Sek loppu Lemminkisen."
    Pani siit purstoksensa
    Leiplapion lewin,
    Elohurstit siiwiksens;
    Lksi kohta lentmhn,
    Lenti tuonne lyhytteli
    Yheksn meren ylite,
    Meri puolen kymmennett,
    Puut punaset, maat siniset,
    Lehet lemmen karwalliset.
    Kysy tuolta poikoasa:
    "Miss' on poikani polosen,
    Sek tyrmn tyttreni?"

    "Tuoll' on poikasi polosen,
    Sek tyrmn tyttresi:
    Kypeniss' on kyynswarsin,
    Koprin kylmiss poroissa."

    Ehti tuolta poikoasa,
    Ehti tuolta, eik ly;
    Kysy kohta poikoasa,
    "Miss' on poikani polosen,
    Sek tyrmn tyttreni?"

    "Tuoll' on poikasi polosen,
    Sek tyrmn tyttresi;
    Lammissa kalattomassa,
    Aiwan ahwenettomassa."

    Tuolta ehti, eip ly;
    Kysy kohta kolmannesti,
    "Miss on poikani polosen,
    Sek tyrmn tyttreni?"

    "Tuoll' on poikasi polosen,
    Sek tyrmn tyttresi:
    Wirrassa wipajawassa,
    Koskessa kohajawassa."

    Otti waskisen harawan,
    Harawoipi myt wirran,
    Harawoipi wasta wirran;
    Min saa ktt, kun saa pt,
    Tst poikasen rakensi.
    Tuli turwa mtthst,
    Poika pohjasta yleni.
    Tuotihin tulinen tuoppi,
    Tulta terwoa sisss;
    Puhu kerran tuoppihisa,
    Tuli kyyt kymmenkunta.
    Puhu toiste tuoppihisa,
    Satakunta sammakkoita.
    Puhu kohta kolmannesti,
    Tuopin tuojan Tuonelahan,[4]
    Kannun kantajan Manalle.




Kosion Lukuja.


  (Luetaan noroilla, lhteen eli hetteen pll,
  Kateja, Noitia j.n.e. wastaan.)

    Nouse neitonen norosta,
    Hienohelma hettehest,
    Neito lmmin lhtehest,
    Muori mustasta muasta,
    Kanssani karehtimahan,
    Kerallani keikkumahan,
    Etisell ilmallani,
    Takasella puolellani,
    Kupehella kummalani;
    Kateita kaatamahan,
    Wastuksia woittamahan.
    Kateilta silm kaiwa,
    Wastuksilta wahta wiill,
    Noitilta nen repse.
    Ei tuo wasten ihtini
    Eik wasten joukkoani,
    Waan on wasten wastuksia,
    Wasten waiwoja pahoja.

  (Kalmalle l. Kalmistossa.)

    Onko wanhoa wke,
    In kaiken istunutta,
    Jok' on wiikon maassa maannut,
    Kauan lieossa lewnn?
    Noskaat maasta miekkamiehet,
    Hiekasta hewoswki,
    Pojan ainoon awuksi,
    Miehen kuullun kumppaniksi,
    Kanssani karehtimahan j.n.e.

  (Mannun haltioille l. sillan alta.)

    Nouse maasta mannun Eukko,
    Pellosta periisnt,
    Pojan ainoon awuksi,
    Miehen kuullun kumppaniksi,
    Kanssani karehtimahan j.n.e.
    Lhe tuonne s keralla
    Aisoista awittamahan,
    Luokista lutistamahan,
    Wetmhn wempeleest!

  (Hewoiselle l. wastuksien waraksi.)

    Otan m Hiiest hewosen,
    Wuoresta walitun warsan!
    Hiien ruunan ruskehimman,
    Joll' on rautaset kapiot,[5]
    Tulitukka, rautaharja.
    Ite sepp Ilmarinen
    Kest kengitti hewosta,
    Talwet tallikonkaria,
    Mun kosihin mennkseni
    Hiien linnan neitosia,
    Rakkowuoren orpanoita,
    Jonk' ei kynnet kilpistele
    Ilmankahan iljenneell,
    Kalmankahan kalliolla.
    Ukoni tulinen miekka
    Tywin tippu taiwosesta,
    Pin pilwest putosi,
    Kteheni oikiaseen;
    Jonka piw pst paisto,
    Kuu wstist wltti,
    Jolla hurttia hutelen,
    Pojes Kalmat karkottelen,
    Etiselt ilmaltani,
    Takaselta puoleltani,
    Kupehelta kummaltani.

  (Wesi kulkeissa l. weneelle.)

    Soutelemme, joutelemme,
    Noien welhojen wesille,
    Tietomiesten tienohille,
    Lakkipiten lainehille,
    Miesten syjlle sellle,
    Urosten upottajalle.
    Anna Ahti airojasi,
    Wenettsi ween isnt!
    Jota saisin suoraa soutaa,
    Selt wetten seurustella.
    Anna mulle airo toinen,
    Luo mulle mela parempi,
    Jota souan luikuttelen
    Kateen koan eite.
    i on noitia noroilla,
    Tietji tien ohilla,
    Paljon welhoja wesill,
    Kateita kaikin paikoin,
    Wirolaista wiisi kuusi,
    Kyrlist kymmenkunta.
    Noitu noiat, nit nkit,
    Koki kolme Lappalaista,
    Kolmasti kesss yn,
    Yhekssti syksyyn;
    Waan minin nn nkit,
    Waan minin noiat noiun,
    Ettei pse piwinns,
    Selwi sin ikn.
    Sen werran minusta saawat,
    Kuin kirwes kiwest saapi,
    Jrky jst iljanneesta,
    Tuoni tyhjst tuwasta;
    Itellin on ilman wiitta,
    Luonain lykyn awaimet,
    Ei se oo kateen kainalossa,
    Wihan suowan sormen pss.

  (Sulhaisen tielle lhteiss.)

    Kawe Eukko Luonnotar,
    Kawe kultanen korea!
    Kuo mulle kultakangas,
    Wala mulle waskiwaippa,
    Jonka alla yt lepjn,
    Piwt pllni pitelen;
    Jot' ei poika pois tulisi,
    Emon tuoma erkanisi,
    Eksyisi emn tekem,
    Hiwus Himmen lankiaisi.
    Kawe Eukko Luonnotar,
    Kawe kultanen korea!
    Lhe tiet neuwomahan,
    Ratoa ojentamahan,
    Minne neitt naitanehe,
    Morsianta juohetahan.
    Hako wastahan tuleepi,
    Sekin katkase kaheksi;
    Siit syrjhn syse,
    Menn suuren, menn pienen,
    Kulkia whwkisen,
    Menn pitkn perkeleenkin.
    Ukkoni is ylinen,
    Mies on wanha taiwahinen!
    Pist aita pihlajainen,
    Aita rautanen rapaja,
    Ympri minun wkeni,
    Kahen puolin kansastani;
    Wihastele maan maoilla,
    Knn kyill krmehill,
    P ulos, sishn hnt,
    Kita kirrin laulamahan,
    Pn puoli prjmhn.
    Onko wanhoa wke,
    In kaiken istunutta;
    Sata miest miekatonta,
    Tuhat miest miekallista,
    Kateita kaatamahan,
    Wastuksia woittamahan!
    Kateilta silm kaiwa,
    Wastuksilta wahta wiill,
    Noiilta nen repse!
    Ammu noitia mahahan,
    Perkeleit ..rseesehen,
    Kateita kantaphn;
    Jota Hiiet himmastuisi,
    Perkeleetkin peljstyisi,
    Karkuaisi maan katehet.

  (Morsiamen wanhempain koissa.)

       Kosiomies:

    Onko tein neiissne
    Olillen otettawoa,
    Wuotehelle wietw?

      Kaaso:

    Ompa mein neiissme
    Olillen otettawoa,
    Wuotehelle wietw.

      Kosiomies:

    Onko tein neiillne
    Wiipurissa wiilatuita,
    Kaupungissa kaulatuita,
    Keskuilla kuuratuita?

      Kaaso:

    Ompa mein neiillme
    Wiipurissa wiilatuita j. n.

      Kosiomies:

    Onko tein neiissne
    Ketrj kelpolangan,
    Kultakankaan kutojoa?
    Kntyyk krilauta,
    Kuin orawa oksapuussa?
    Suihkaako sukkulainen,
    Kuin krpp kiwen raossa?
    Piuhkaako pirran piikit,
    Kuin tikka puun kupeessa?

      Kaaso:

    Ompa mein neiissme
    Ketrj kultalangan j.n.e.
    Waan onko tein sulhoissane
    Kylwmiest, kyntmiest?

      Kosiomies:

    Ompa mein sulhoissame
    Kylwmiest, kyntmiest.

      Kaaso:

    Onko tein sulhoillane
    Huuhtikirweet kirkkaimmat,
    Kaskikassarat paraimmat?

      Kosiomies:

    Ompa mein sulhoillame
    Huuhtikirweet kirkkaimmat,
    Kaskikassarat paraimmat.

      Kaaso:

    Onko tein sulhoillane
    Hopiaiset housun nauhat,
    Silkkiset sukan sitehet,
    Wien ruplan wilttihattu,
    Kuuen ruplan wykusakka,
    Saksan saappahat jalassa,
    Silkkihuiwi siiwollinen?

      Kosiomies:

    Ompa mein sulhoillame
    Hopiaiset housun nauhat j.n.e.

  (Kuin Wihkipari on saatettu wuoteelle.)

      Kosiomies:

    Kuitti, kuitti Kaaso rukka
    Sitp, joitpa neitosesi.

      Kaaso:

    Emp' on synyt, enk juonut,
    Panin kyntjn siwuhun,
    Karhihtian kainaloihin;
    Tuonpa kukkana tupahan.

      Kosiomies:

    Niinp' on Kaaso kengitetty,
    Kuin on kelkka tallotettu.
    Niinp' on Kaason silmt pss,
    Kuin harakan pakkasella.

      Kaaso:

    Niin on Kaaso kengitetty,
    Kuin on hewonen rauotettu;
    Niin on kaason silmt pss,
    Kuin on thet taiwahalla.

  (Aamulla Kaason Morsiamen kanssa saatua tupahan.)

      Kosiomies:

    Kaaso kallalla kypri,
    Morsian mokalla huuli!

      Kaaso:

    Eip' oo kallalla kypri,
    Eik' oo morsian mokalla huulin;
    Toinpa kukkana tupahan,
    Pyhytin pyn phn.

  (Jos Kaasolla sattuu olla pienonen syliss.)

      Kosiomies:

    Kasa Kaasolla syliss,
    Nuoewaimolla nupukka.

      Kaaso:

    Mits s kasasta Kaason,
    Nupukasta nuoewaimon;
    Tt' ei oo saatuna saloa,
    Eik piilossa pielty,
    Tm' on saatu sngyn pll,
    Wihityill wuotehilla,
    Lakanoilla lautetuilla.

  Kosiomies (jos joku innoksii wastaan.)

    Emp' oo tnne lhtenynn
    Tieotani, taiotani,
    Ilman innota isini,
    Waruksita wanhempani,
    Miesten syjhn kylhn,
    Urosten uppottajahan.
    Uuhi uunna sytkhn,
    Rieskana rewittkhn,
    Waan ei mies pahempikahan,
    Uros untelompikahan.
    Minua on wytty miesten wyll,
    Pantu miesten palkimella,
    Solmittu uroon solilla.

  (Sukulaiset laulawat hiss.)

    Emp' oo tnne lhtenynn,
    Enk oluen himossa,
    Enk taarin tarpehessa;
    Waan on lksin kahtomahan
    Pienen lintuni pese,
    Warikseni wainiota.
    Olutta on kotonakin,
    Taaria talossanikin.

  (Morsian jttiss wanhempainsa kodin.)

    Liki tss' on muien liitto,
    Lss tss' on muien lht;
    Minun liittoni likemm,
    Minun lhtni lhemm.
    Pois lhen talosta tst,
    Tst kullasta koista,
    Ison saamasta salista,
    itin tanssitantereelta,
    Weikon kestikellarista.
    Heitn Jesuksen siahan,
    Maarian thn majahan;
    Hyw' on toiste tullakseni,
    Kaunis kaaputellakseni.

  (Wihkiparin saatua Sulhosen pihalle.)

    Terwe kuu, terwe kuningas,
    Terwe nuori naimakansa!
    Eip tss' oo ennen ollut,
    Eik ennen eik eiln,
    Tmn kansan kauneutta,
    Tmn joukon juoleutta.
    Kuka toi tmn walehen:
    Sulhon tyhjin tulleheksi,
    Uroon jouten juosseheksi?
    Eip sulho tyhjin tullut,
    Eik uros jouten juossut;
    Oli tukku tuotawana,
    Werewinen weettwn.
    Nouse korjasta korea,
    Nouse ilman nostamata,
    Ylene ylenemt;
    Joss' on nuori nostajasi,
    Ylpe ylentjsi.
    Pole jalka jalaksilla,
    Toinen poikkipuolisella;
    Astu hanhen askelilla,
    Taputa tawin jaloilla,
    Apin saamilla pihoilla,
    Anopin asettamilla,
    Ky'yn kyll polkemilla.
    Astu sintsoa[6] sileesti,
    Sorsanluista sotkuttele.
    Laki kultanen kulisi,
    Silta soitti sorsanluinen,
    Tullessa hywn tupahan,
    Astuissa aimollisen.
    Jo tll tmn netelin
    Owet aina aukiaapi
    Sormusktt sulkemahan.
    Sulho wiljon weljyeni,
    Osotteles ostettuusi,
    Rahan paljon pantuasi,
    Tuhannen luwattuasi,
    iin yskeltysi.
    Toikkos sen jonka kkesit;
    Kkesit kksen tuoa,
    Maalta walkian walita,
    Kuletella kukkulaisen;
    Jo tuon nn kyselemt:
    Toit kksen tullessasi,
    Maalta walkian walihtit,
    Kulettelit kukkulaisen.
    Hyw mutso, kaunis mutso,
    Mutso walkian werew!
    Hyw olet otettaissa,
    Hyw wiikon wiipyess
    Oiwan luona anoppisi.

  (Ruoan wiipyiss Sulhaisen kodissa.)

      Kaaso:

    Kannoillenko kanat muni,
    Lepikllen lehmt lypsi;
    Kuin ei tuoa kaason sy,
    Nuoewaimon nunnostella?

      Kosiomies:

    Kuoli muinon musta ruuna,
    Waipu walkia hewonen;
    Liek sret silynynn,
    Pkontti koan laessa.

      Kaaso:

    Noskoon kontio kolosta,
    Hawun alta harwa hammas,
    Wiiasta wihanen kissa,
    Ruuniasi ruhtomahan,
    Tammojasi tappamahan!

  (Hiten joutua.)

      Kaaso:

    Hyw sulho, kaunis sulho,
    Sulho walkianwerew!
    l mein neitostamme,
    l s pahoin pitele.
    Neuwo neitt wuotehella,
    Opeta owen takana,
    Wuosikausi kummassakin;
    Yksi wuosi suusanalla,
    Toinen silmn iskemll,
    Kolmannes jalan polulla.
    Kuin ei sitte siit huoli,
    Ota wihta wiiakosta,
    Tuoppa turkin helman alla;
    Jolla hauot hartioita,
    Pehmitt perlihoja.
    l silmi sipele,
    l korwia koseta;
    Tuostapa kyty kysyypi,
    Tuosta appi arweleepi:
    Onko tuo suen repim,
    Wai on karhun kaiwelema?




Kanteleen Synty.


    Waka wanha Winminen
    Tynti tuon weneen wesille,
    Satalauan lainehille.
    Souti piwn maawesi,
    Toisen souti suowesi,
    Kolmannen meriwesi.
    Puuttuko wenet kiwell?
    Ei kiwell, ei hawolla,
    Waan on hauin hartioilla.
    Waka wanha Winminen
    Nosti miekkansa perst,
    Sapelinsa sai kteens;
    Pisti hauin hartioihin,
    Pn weti weneesehens,
    Pyrst pohjahan putosi.
    Kahteleepi, knteleepi:
    "Mink tuosta seppo saisi,
    Kuin ois sepponi pajassa?
    Tuosta kantelo tulisi."
    Kuwautti kanteleeksi,
    Soittoneuwoksi suwatti.
    Mist' on naulat kanteleessa?
    Hauin suuren hampahista.
    Mists kielet kanteleessa?
    Jouhista hywn hewosen.
    Waka wanha Winminen
    Istuupi ilokiwelle,
    Lihen leikkikalliolle.
    Soitti wanha Winaminen
    Kalanluista kanteletta;
    Itekkin ween emnt
    Luikastihe lumpehelle,
    Ween kalwolle wetihe.
    Luuli lumpehen pitwn,
    Ween kalwon kannattawan;
    Ei ollut lumme lujassa,
    Ween kalwo kannattanna.
    Siit krihen kiwelle
    Tuota iloa kuulemahan,
    Winamisen soitteloa,
    Soitteloa, lauleloa.
    Itekkin metn emnt
    Nousi koiwun konkelolle,
    Lepn lengollen yleni.
    Sinne waipu wiikommaksi,
    Puutu pitkksi iksi.
    Piwn ptns paneepi,
    Kuukauen kurikkatansa,
    Uottaissa iloa uutta,
    Soiton toisen toiwiossa.
    Karhukin norosta nousi,
    Werjlle sai wlehen.
    Werj aholle wieri,
    Aita kaatu kalliolle;
    Siit kuusehen kawasi,
    Men plle petjseen,
    Kuulemaan iloa tuota,
    Winmisen soitteloa,
    Soitteloa, lauleloa.




Kultaneito.


    Ite sepp Ilmarinen,
    Takoja inikunen,
    Ehtiipi pajan sioa.
    Ehtii piwn, ehtii toisen,
    Ehtii kohta kolmannenki.
    Jo piwn kolmantena
    Lysi suota pikkuruisen,
    Maata mrke whsen.
    Tuohon paino palkehesa,
    Tuohon ahjosa asetti.
    Pani paitasa pajaksi,
    Polwesa alasimeksi,
    Pksys puhottimeksi,
    Housut hormiksi rakensi.
    Pani orjat liehtomahan,
    Palkkalaiset painamahan;
    Tako kullaista kuwoa,
    Hopiaista morsianta.
    Orjat liehto lyhytteli,
    Liehto piwn, liehto toisen,
    Liehto kohta kolmannenki.
    Kaswo rautaset okahat
    Orjan warpaiten wlist,
    Palkkalaisten painaissa.
    Syl' on sytt hartioilla,
    Kyynr kywent pss.
    Ei saatu kullaista kuwoa,
    Hopiaista morsianta;
    Wasta piwn neljnten
    Neito tungeksen tulesta
    Ilmarisen knnelless,
    Kahellessa, knnelless.
    Pani yksi wierehes,
    Ei ollut suuta, eik muuta,
    Eik naisten tarpehia.
    Wilun kulta kuumattaapi,
    Kylmn hyhtpi hopea.




Wanha Mehtmies.


    Kuin min metlle lksin
    Nukkawierulla nutulla,
    Karwalaialla lakilla;
    Koirani kern wieri,
    Ite lennin kyyhkyliss.
    Kuuna paisto kuusen oksat,
    Piwn petjn kerkt.
    Haawat oit hopeawiss,
    Koiwut kultakalkkaroissa,
    Mun metlle mentyni,
    Korwelle kohottuani,
    Men plle pstyni.
    Kultanen metn kuningas,
    Hawuhattu, naawaparta!
    Kuules kuin min sanelen:
    Annas aitta auki olla,
    Antajat sisss aitan,
    Saata riista riitingille,
    Aja aitta wieremmille,
    Jota saalis saataisihin,
    Rahan toimi tuotaisihin;
    Jota ei kukkaro kuluisi,
    Rahan kanta katkiaisi.
    Mehtolan metinen neiti,
    Metn muori hippaparta!
    Tuo mullen metn olutta,
    Metn mett juoakseni.
    Metss' on olutta paljon,
    Metss mesi makea,
    Sen min nin toeksi,
    Nuorra miess ollessani.
    Emp pyytnn likelt,
    Rannaksista rapsehtinna.
    Pyysin synkilt saloilta
    Kontioita, koppeloita,
    Peuroja perisaloilta,
    Mehtoloita soitimilta.
    Waan nyt jo nykyset miehet
    Pyytwt likimetst
    Jniksi warwikoista,
    Pajukoista pauloillasa,
    Karwajalkoja kanoja.
    En min ennen ensinkn
    Lhtenn jnn jlille,
    Wrsren saalihille.
    Jniksell' on wrt sret,
    Takaset jalat keweit,
    Joilla juutas juoksuttaapi,
    Perkele perti wiepi,
    Ett' en tahtonut tawata,
    Enk pyytnyt erhn.
    Mut nmt nykyset miehet
    Waiwaset warata sypi,
    Jnistkin jlkyttwt.
    Ei ole niist entisist,
    Kuollut on orawikoirat,
    Mehtmiehet waiehennehet!
    Miehet on lapset, koirat penut,
    Aiwan untelat urohot!
    Saapi nyt jouset jouten olla,
    Saapi kaaret kuiwahilla,
    Saapi pyyt pyhn pite,
    Metot metss lewt,
    Orawaiset olla jouten,
    Rauhan kaikki metn karja.




Krpp pyytiss.


    Puhas putki walkolainen,
    Kaunis talwen karwallinen!
    Witin sin wikell
    Kultasehen kuppisehen,
    Waskisehen wakkasehen,
    Symhn metinen sytt
    Metiselt mtthlt,
    Kultasesta kuppisesta,
    Waskisesta wakkasesta.
    Pane suusta suolaseksi,
    Sek silmst simaksi,
    Jota mielest me'eksi,
    Symhn metinen sytt.
    Anna juosta joutusasti,
    Wikewsti wiilletell;
    Muien sikloin siwute,
    Muien ansain alate,
    Yli kahtojan kaheksan,
    Yli pyytjn yheksn,
    Pyytmiehen puolenkymment
    Paikoilta papittomilta,
    Mailta ristimttmilt,
    Nimen tietmttmilt,
    Pohjan penkert piellen,
    Lapin kantta kallistellen;
    Minun pyytpaikoilleni,
    Kytwille keinoilleni.
    Tuoppas tuota tuulillain,
    Tuulillain, tuiskullain,
    Sillin ja satellain,
    Kohti miest pyytw,
    Kohti konstia uroota,
    Wasten waimon kannettua.




Orawaa pyytiss.


    Kummun kukka, maan ihana!
    Sin' oot oksilla olowa,
    Hawuilla haahalia.
    Pure puuta, sy kpy,
    Minun jousta jouwuttaissa,
    Wasamoa walmistaissa.




Repoa pyytiss.


    Ahon aimonen emnt,
    Ahon wippo walkoparta!
    Yls nouse nostatate;
    Ihtisi huuetahan,
    Wkisi tarwitahan.
    Nykse nyherwisi,
    Wisko willahntisi,
    Katko karwapalliasi,
    Kohti miest pyytw,
    Kohti konstia uroota,
    Wasten waimon kannettua.
    Tuuritteli neito ennen
    Rahasiksi rantojani,
    Wiljasiksi wierini,
    Punasiksi puoliani
    Mies puhas punakypr,
    Siniwiitta walkoparta!
    Ota kynsinen kypr,
    Kylw kyntt pienemmist,
    Kylw kyntt suuremmaista;
    Minun pyytpaikoilleni,
    Kytwille keinoilleni.
    Pistryys ptw neito
    Pristele pistriisi
    Karistele kaapujasi
    Minun pyytpaikoilleni
    Kytwille keinoilleni
    Mimerki metn isnt
    Hawuhattu, naawaparta
    Mimerki metn emnt
    Tinatuppi, wy hopea
    Rammikko rahoin wanhin
    Louhi Pohjolan emnt
    Raskuta rahaista ktt
    Ktt kirjaa kiimottele
    Tuona yn ensimmisn
    Toisna yn keskimmisn
    Wiikon pst wiimeistin
    Suki mustii muikawia
    Konstin koiwen kantawia
    Kuin ei tywy tnnempn
    Niin tuo maalta tuonempoa
    Anna juosta joutusasti j.n.e.






Wanhoja Lauluja.




Kukkuja.


    Lauloa min lupasin
    Nille maille tultuani,
    Kki kukkua lupasin
    Lehtomaille mentyni,
    Saatuani salomaille.
    Kukkuupa kke kaksi
    Kahen puolen kaiwotiet;
    Oisin m ite kken,
    Ite kurja kukkujana,
    Kukkuisin joka kuusen,
    Joka lehto leikin lisi.
    Sillon kukkuisin kowemmin
    Kuin huoleinen teit kulkee,
    Marras maita mitteleepi;
    Sillon en wirkkaisi mitn
    Kuningasten kulkeissa,
    Waltoen waeltaissa.
    Mists tunnet huolellisen?
    Tuosta tunnen huolellisen:
    Huolellinen lauleleepi,
    Huoleton on huuhuileepi.




Soutolauluja lasta liekuttaissa.


    Laulan min lapselleni,
    Pieksn kielt pienoselle,
    Suutain kullallen kulutan.
    Min laulan lapsen wirtt,
    Panen paimenen sanoja;
    Niit ennen eukko neuwo,
    Oma wanhempi wasersi.
    Puhas on pulmonen lumella,
    Walkia merell waaksi;
    Niin on puhas poikaseni,
    Walkia mun wakaiseni.

    Uni ulkona kysyypi,
    Unen poika porstuassa:
    "Onkos pient peittehess,
    Wakaista waattehissa?"
    Tule tuutuhun Unonen,
    Ky Unonen ktkyhyni,
    Lapsen pienen peitteesehen,
    Wakaisen waatteesihin!

    Tuuti, tuuti tuomen marja,
    Liiku, liiku lempilehti!
    Tuuwin tt poikoani,
    Tt lasta liekuttelen,
    Waan en tie emo teki,
    Enk kantaja katala,
    Turwiksenko tuuwitellen,
    Waroikseni waapotellen.
    lkhn emo polonen,
    eik kantaja katala,
    Turwiksesa tuuwitelko,
    Waroiksesa waapotelko.
    Tuki on tullut wierahalle,
    Wara toisen warmoille;
    Saanee surman suupalaksi,
    Orjaksi osalliselle,
    Rahakkaalle raatajaksi.
    Wai on saaneeko sotahan,
    Tasaphn tappelohon,
    Tykin suuren suun etehen,
    Rautakirnuin kitahan.

    Tt poikoa pitelen,
    Ksiwarsin knnettelen;
    Olipa minullain ennen,
    Polwet poikoa piell,
    Ksiwarret knnetell
    sken poika poik' olisit,
    Kuin leiwn lehosta toisit,
    Kakkaran kataikolta,
    Punakuoren kuusikolta,
    Wesakosta wehnleiwn.
    sken poika poik' olisit,
    Kuin uuen tuwan tekisit,
    Uuen saunan salwoaisit.
    sken poika poik' olisit,
    Kuin mulle minin toisit,
    Saisit saunan lmmittjn,
    Wastan hautojan hakisit,
    Kuontalon koputtelian.
    lls wainen poikoseni,
    Huoran hurstillen ruwetko,
    Lakanoille mieron lauttain!
    Huorat hurstia kutoopi,
    Lakanoita laitteleepi.
   
    Tuuwitan tt tytrt,
    Tt lasta liekuttelen,
    Souan pienisormistani,
    Wakaistani waapottelen.
    Wiel tlle tyttrelle,
    Wiel kauniillen kanalle,
    Luokki tuominen tuleepi,
    Aisa koiwunen ajaapi.
    Wiel tlle tyttrelle,
    Wiel kauniillen kanalle,
    Kihlat kiljuen tulewat,
    Sormukset soriat lyen;
    Tuoahan Turusta kihlat,
    Toiset kihlat Torniosta,
    Sormus Suomessa walettu.

          -- -- --

    Tuuwitan tt tytrt,
    Tt lasta liekuttelen.
    Nuku nurmilintuseni,
    Wsy wstrkkiseni!
    l itke ilman syyt,
    l waiwoita walita,
    Wiel' on syyss itkemist,
    Waiwoissa walittamista.
    lkhn sin ikn,
    Kuuna kullaan piwnkn,
    Tmn then tyttreni
    Wihta wiiassa yletk,
    Koiwu korpinotkelmossa.

    Tuuwitan tt tytrt,
    Tt lasta liekuttelen,
    Souan pienisormistani,
    Ei tie emo polonen,
    Eik kantaja katala,
    Mihin tuutiipi tytrt,
    Kuhun lasta liekuttaapi;
    Tuutiiko tuwalliselle,
    Wai tuutii tuwattomalle.
    Ei tie emo polonen,
    Eik kantaja katala,
    Mihin tuutiipi tytrt,
    Kuhun lasta liekuttaapi;
    Mink karjun kainaloihin,
    Kunka rehwanan rekehen.
    Ei tie emo polonen,
    Eik kantaja katala,
    Kenen pieksi peseepi,
    Kenen ly lykkjpi.
    lkhn emo tytrt
    Tuiksesa tuuwitelko,
    Waraksesa waapotelko;
    Ei tule emon tukia,
    Eik wanhemman waroa,
    Tuki mieron turmioille,
    Wara mieron waahtisuille.




Paimenlauluja.


    Paista piw jumalani,
    Hellittele herra Jesus,
    Polosille paimenille!
    Kule piw kuusikolle,
    Mene piw mnniklle,
    Pst paimenet kotiisa,
    Kakkaroita kaiwamahan,
    Woiwatia Wuolimaham,
    Kirnua kolistamahan.
    Emnt paha kotona,
    Isnt sitin pahempi,
    Poika puoli perkelett,
    Tytr kuin tulikipuna,
    Mini kuin miekan krki;
    Keitti mulle kylmn kaalin,
    Jost' on rakki raswan synyt,
    Kokki suolan koitellunna,
    Musti murkinan pitnn.

    Lksin pienn paimenehen,
    Lassa lammasten ajohon;
    Ajon lehmt suota myten,
    Lampahat palomke.
    Ite kangasta kapitin,
    Rmytin raitapuuta,
    Tuolta neitonen putosi,
    Solki suussa, wy kess,
    Itki tihutteloopi.
    Mits itket nuori neito?
    "Itkenp min jotain,
    Itken pient weikkoani,
    Kuin nuorra sotahan wietiin,
    Isn polwen korkunaissa,
    itin wrttinn pituissa."
    l itke weikkoasi,
    Tuolta weikkosi tuleepi,
    Alta linnan airot souti,
    Plt linnan p nkyypi;
    Tuopi uuet ummiskengt,
    Sulkkuset sukan sitehet,
    Hopiaiset housun nauhat;
    Tuopi paian palttinaisen,
    Jok' ei kutkuta kuwetta,
    Eik kaiwa kainaloita.
    Min weikkoa nkemn
    Weikko seiso wieressni
    Eessni emoni lapsi.

    Lksin pienn paimenehen,
    Lassa lammasten ajohon;
    Ajon lehmt suota myten,
    Lampahat paloa myten.
    Ite menin tiet myten.
    Yhty Yrjn karjaani;
    Kwitk minun kotona?
    "Kwinp sinun kotona."
    Mits isni tekeepi?
    "Sypi, juopi, kestoaapi,
    Tyttrin naitteleepi."
    Kellenks minun lupasi?
    "Minullen sinun lupasi.
    Mits itket nuori neito?"
    Itken pient weikkoani,
    Kuin ennen sotahan lksi
    Ison polwen korkuuessa j.n.e.

    Kuti, kuti kultaseni,
    Tule tnne poikaseni!
    Tlle puolellen puroa,
    Pohjan puolellen mki,
    Suwen puolellen saloa,
    Lntt pin on lehtomaita;
    Tll' on puolukat punaset,
    Tll' on mansikat makiat.
    Kuti, kuti kultaseni,
    Tule tnne poikaseni!
    Tll' on nuori neitosesi:
    Sopisipa suuta antaa,
    Kuin olisi kahen walta.




Neitojen Lauluja.


    Niinp ennen neito laulo,
    Mustakulma kuikutteli:
    "Jospa mkin miehen saisin,
    Sek sulhosen sorian,
    Mustakulman ja korian!
    Joka ilta pn pesisin,
    Joka aamu uuen paian,
    Uuen paian palttinaisen,
    Housut liinan aiwinaiset.
    Jospa mkin miehen saisin,
    Sek sulhosen sorian!
    Jo oon wiikon uottanunna,[7]
    Sek kauan kaswateltu.
    Saan m saappahat itekkin,
    Sukat srillen swit,
    Kirjakintahat kteeni.
    Tuon ma turkin Turun maasta,
    Saanen werat Wiipurista,
    Kamplotit kahen nkset."

    Sirkka sirkotti metss,
    Pieni lintu pensahassa.
    "Kunpas tietisit tulewan
    Sulhoseni wieraakseni,
    Sillat silkill panisin,
    Weralla wetelt paikat,
    Pahat paikat palttinalla.
    Tammesta tuwan tekisin,
    Lammiseint seisottaisin,
    Tammilattiat latoisin,
    Tammipahtahat panisin;
    Luaslauan lumpehesta,
    Lain lahnan suomuksista,
    Pyn kullasta kuwaisin,
    Penkin pienist rahoista,
    Rahin rauasta tekisin,
    Uunin uusista kiwist.
    Oron siltahan sitoisin
    Sulkkusilla ohjaksilla,
    Sulhon tullessa tupahan."

    Teepps sulho sukkulainen,
    Teepps kaikki kangasneuot;
    Mpps sulho sepplhn,
    Teepps wiikate terw;
    Wiepps neito nurmen plle,
    Sitte hein helkhtpi,
    Kowa hein kolkahtaapi,
    Suolahein sikhtpi,
    Kulo kypi kellellehen.

    l toru emo minua,
    l toista tyttsi!
    Ei meit sin ikn,
    Kuuna kullaan piwnkn,
    Nh renkien reess,
    Kasakoin kainalossa;
    Ei oo rengill reki,
    Eik orjalla oritta;
    Rengill' on reki matala,
    Kasakoill' on kaiat laiat.

    Ei tywy tt tytrt
    Renkimiehien rekehen,
    Kasakoin kainaloihin.
    Wiel tlle tyttrelle,
    Wiel kauniillen kanalle,
    Tuoahan Turusta sormus,
    Kihlat Riian kaupungista.
    Wiel tlle tyttrelle,
    Wiel kauniillen kanalle,
    Tuoahan tuhannen ruuna,
    Sa'an maksawa satula.
    Wiel tlle tyttrelle,
    Wiel kauniillen kanalle,
    Luokit wrjtyt wiwt.
    Kirjakorjat kiittwt.
    Wiel tst neitosesta,
    Tst kauniista kanasta,
    Suku juopi suuren tuopin,
    Kaaso kannun kallistaapi,
    Heimo hempin pikarin.

    Mists tunsit tuhma tulla,
    Oran nokka tien osasit,
    Kewhisen lehmn leuka,
    Syksyhisen orjan ohta,
    Minun kuullun kotihini,
    Sek kauniin kartanohon?
    Sikoinko tiet myten,
    Tai lammasten ratoa?
    Kuin tulet minun kotiini,
    Pihall' on humalan pilpa,
    Raswan karttu kartanolla
    Kuinkas on sinun kotisi?
    Jo kerran pihate kwin,
    Ajon ikkunan alate;
    Lupa on kuuella tuella,
    Seihtemll seiphll,
    Kaheksalla kantosella;
    Pyll pktinleip,
    Olkitamppu taikinassa.

    Mists tunsit tuhma tulla,
    Terwan hiiri tien osasit,
    Luoon lohta ampumahan,
    Nieriit ihoamahan?
    Emp huoli huitukoista,
    Noista poikapuitukoista.
    Kuin ei tulle tuuhiammat,
    Koriammat kohti kyne,
    Siwuin menkhn siatkin,
    Poikki pellon porsahatkin;
    Siwuin on tehty tie sioille,
    Pellon poikki porsaille,
    Tie ylte, tie alate,
    Tie on tehty tuhman menn,
    Sek ky kiplisen
    Tyttk' on neuoneet muut tiet,
    Netp nppiwt synt,
    Perwieret mielen wiewt.

    Woi min tytr typer,
    Kuin on sulhoni soassa,
    Ainoo sulhoni soassa;
    Jota itkin, jota uotin,
    Jota toiwotin ikni.




Minin Lauluja.


    Mik lie minusta nhty,
    Kuka kumma keksittyn;
    Kuin ei naitu naapurihin,
    Otettu omillen maille,
    Oman kukon kuuluwille,
    Oman pellon pientarelle,
    Oman pihan rikkasille.
    Liek nhty i sywn,
    i sywn, i juowan,
    Wai on wiikon wiruuneeni.
    Wietiin maille wierahille,
    Outopaikoille otettiin.
    Paremp' ois omalla maalla,
    Luoa wett roppehesta,
    Kuin on maalla wierahalla,
    Juoa tuopista olutta.

    Olis mulla niinkuin muilla
    Hewonen rekiwetonen,
    Reki kaksikaplahinen,
    Sa'an maksawa satula,
    Korja kolmekymmenenen;
    Kyllm ite luokit saisin,
    Saisin aisat aiwolliset;
    Luokit tuomesta tekisin,
    Aisat pitkt pihlajasta.
    Emp kauan kahtelisi,
    Enk ennen seisahtaisi,
    Kuin mun saatua Sawolle,
    Ison tupa tupruaisi,
    Sawon saunat lmpiisi.

    Niin tytr isn kotona
    Kuin kuningas linnassasa,
    Niin mini miehells
    Kuin on wanki Wenhell.
    Niin minin mini raukka
    Olin neito naitaissa,
    Orpana otettaissa,
    Mesimarja mainittaissa,
    Kulta kuiskuteltaissa;
    Waan tulin wihattawaksi,
    Jouwuin juoniteltawaksi.
    Tuolla toiwoin kunniata,
    Tulen tuomalla tupahan,
    Pn pretten poimennella;
    Pieksin ohtani owehen,
    Pni pihtipuolisehen,
    Owensuuss' on ouot silmt,
    Kierot keskilattialla,
    Perss periwihaset.
    Tuli suusta tuikahuupi,
    Keklehet kielen alta,
    Ilkin isnnn suusta,
    Alta kielen armottoman.

    Suotta surwon suuret jauhot,
    Kiusain karkiat karistan,
    Sy ankaran anopin,
    Tulikulkun kuiskahilla;
    Ite m mini raukka
    Syn tahasta taikinata,
    Apan jauhoja kiwelt;
    Liesipankko pytnni,
    Kapusta lusikkanani.

    Sanottihin tll' olewan,
    Neitt tnne pyytiss,
    Sata sarwen kantajoa,
    Tuhat tuojoa utaran.
    On tll tuhat tulinen
    Sata sarwen kantajana,
    Tuhat tuojana utaran.
    Yks on Kyytt kytkyess,
    Toinen waajassa wasikka,
    Sekin nuorin nostettawa,
    Terwakysin temmottawa.
    Sanottihin tll' olewan,
    Neitt tnne naitaissa,
    Morsianta pyytis,
    Uroita uhkeita.
    Yks on ukko uunin pll,
    Sekin on perisokia.
    Sanottihin tll' olewan
    Telat tynn tynnyri,
    Tynnyrit olutta tynn.
    Yks on tynnyri tuwassa,
    Sekin tyhjn sopessa.

    Olispa minun pitnn
    Pite pitempi mieli,
    Kahen puolini katella,
    Yli pni ymmrrell,
    Kuin teh katuwa kauppa,
    Ikuinen itkettw.
    Ja mik' on multa mielen otti,
    Kuka haikian hajotti,
    Mokomalta mielewlt,
    Kyln kaiken wiisahalta.
    Mieli on terwoa parempi,
    Syn sytt walkeampi;
    Mieli terwoa tekeepi,
    Syn sytt keitteleepi.
    Ei multa sin ikn,
    Kuuna kullaan piwnkn,
    Suru symest katoa,
    Murhe mielipuolestani.
    Suru srkee symem,
    Murhe mielen murteleepi.

    Yksi neito lhteneepi,
    Piwksi kkeepi ky,
    Tuonne waipuu wiikommaksi,
    Katoo kaikeksi iksi.
    Appi on karhu kartanolla
    Anoppi susi tuwassa,
    Kyty kyyn kynnyksell,
    Nato nasteena owella.
    Wiel saat kokea koito
    Apen luista leukaluuta,
    Anopin lihaista kielt,
    Ky'yn kylmi sanoja,
    Naon niskan nakkaloita.
        



Muita Naisten Lauluja huoleissa.


    Osallisen onni walwo,
    Lykyllisen lyyrtteli,
    Minun onneni makasi.
    Otaisin paremman onnen,
    Pahan onnen pois panisin.

    Olispa minussa ollut
    Piika pienehen talohon,
    Emnt elollisehen.
    Olisi minussa ollut
    Tuki uutehen tupahan,
    Wara wastasalwettuhun.
    Olisi minussa ollut
    Sukittaja suuremmankin,
    Paremmankin paiittaja.
    Ei ollut isoni syyt,
    Ei isoni, ei emoni,
    Ite hullu hukkasimme,
    Mielipuoli mestasimme;
    Ite liitin liinahurstit,
    Laiton aiwinalakanat;
    Ite wierehen wenyin,
    Ksiwarrellen walauin
    Otin hurjalta hopeat,
    Nahat rannan juoksialta;
    Nukuin nurjuksen nutulle,
    Wsyin winn wuotehelle,
    Olutjuomarin owelle,
    Hurstille humalahurjan,
    Wiinanwillin wuotehelle.
    Katoin suuta sulhoseni,
    Muotoa mukaiseni;
    Niin sainkin sulhon mokoman
    Korpilta nenn korean,
    Muoon kuin mustalta sialta.
    Olisin tm otettu,
    Tm muoto muuanenkin,
    Tm kaswo kaikin paikoin,
    Ilman tuota turmiota,
    Ilman ilkiriiwit.

    Ei oo huolet yksiniset,
    Eik huolet kaksinaiset,
    Waan on huolet kolminaiset,
    Murehet monen nkset.
    Yks on huoli pni pll,
    Toinen alla jalkaini,
    Kolmas on kohalla kesken,
    Sykert synalassa.
    Jok' on huoli pni pll,
    Sen panisin palmikoilla,
    Silkkinauhoilla sitoisin.
    Jok' on huoli jalkain alla,
    Sen kreisin kenkihini,
    Sukillani suulitelsin.
    Waan jok' on kohalla kesken,
    Se huoli Manallen wiepi,
    In nuoren Tuonelahan.
    Kuin sitte Manallen mennen,
    Tahi tullen Tuonelahan,
    Tuonen tyttset toruupi,
    Manan neiot riiteleepi,
    "Nuorrapa tulit Manalle,
    Nuorra Tuonelan tuwille
    Ei sinua tnne tywy
    Ilman tauin tappamata,
    Ottawata oiwa surman,
    Muun surman musertamata."
    Min wastanen wakainen;
    Emp tnne tullutkahan
    Ilman tauin tappamata,
    Ottamata oiwa surman,
    Muun surman musertamata.
    Tuonen tyttset toruupi,
    Manan neiot riiteleepi:
    "Ite oot Manallen tullut,
    Oman tunnon Tuonelahan.
    Kuin s muitakin olisit,
    Sylin ois multa siirrettyn,
    Koprin kuoppa kaiwettuna."

    Olinpa minin ennen
    Sirkkonen isn koissa,
    Tawi itin tantereella,
    Wesilintu weikon luona,
    Waan ei nyt ole kotia,
    Koti muilla koppeloilla,
    Kartano muilla kanoilla,
    Min koppelo koiton,
    Min kana kartanoton,
    Min pyy pestn lintu.
    Korwess' on minun kotini,
    Kalliolla kartanoni,
    Maantiell muut majani,
    Turpehehessa muut tupani.

    Toisin tiesin, toisin luulin,
    Toisin toiwotin ikni,
    Toisin kke kkesin,
    Toisin ky minun kteeni.
    Luulin m kken kywn,
    Meren lintuna lipuwan,
    Tyty ruupuhun ruweta,
    Ksin ky thtehille;
    Tyty lentoa leholle,
    Hawupuille haihatella.
    Menn wuonna tll' ajalla
    Kuka tiesi kuullun piian,
    Kenk kenstin morsiamen,
    Kynsiwn kyln wli,
    Mieron teit mittelewn!
    Menn wuonna tll' ajalla
    Kuka tiesi, kenk luuli,
    Sukiwan suruista pt,
    Huolellista harjoawan!

    Sanottiinpa soutaissa,
    Laulettiinpa liekuttaissa,
    Sulhon saawani minunkin;
    Sulhon kauniin ja sorian,
    Mustakulman ja korian.
    Niin on niin olenkin saanut
    Sulhon kauniin ja sorian,
    Kuin tulisi Tuonen Tuomas,
    Mataisi Manalan Matti,
    Joka naia nappajaisi,
    Kotihisa kopsahisi,
    Ilman kirjakintahita,
    Ilman suikkelisukita;
    Surmallen sukat tekisin,
    Kengt kielen ktkille.

    Niin tuleepi muien sulhot
    Muhotellen muorillesa,
    Nauratellen naisellesa;
    Katoppas minun katalan!
    Se tuleepi tuimettuna,
    Wtty wihta, ktty karttu,
    Karsittu karanko kss,
    Kohotettu koiwun latwa
    Waston waiwaista minua,
    Kohtipa kowaosaista,
    In piwt itkewt.

    Soisit minun kyln waimot,
    Soisit naiset naapurini,
    Kowemmin kotiwkini;
    Soisit suohon sortuwani,
    Kaatuwani kaiwotielle,
    Lioille litistywni.
    Soille sotkuportahiksi,
    Silloiksi likasioille,
    Kantimiksi kaiwotielle.
    Ei kest lihanen silta,
    Silta luinen luiskahtaapi.

    Siit' on silmni kipet,
    Nkimeni nin pahana,
    Kuin itken joka ikwn,
    Joka huolen huokaelen.
    Niin net muutamat sanoopi,
    Monikahat arweleepi:
    Iloissahan tuo elpi,
    Riemuissahan riehkahuupi.
    Min hoikka huolissani,
    Ikwissni iloiten.
    Usein minun polosen,
    Itku silmni sitoopi,
    Huoli pni harjoaapi.
    Usein minun polosen
    Sanat plleni satelee;
    Puheet plleni putelee.
    Usein min polonen
    Luskaan luisessa tuwassa,
    Kiehun kielikattilassa.
    Ei ole sit sisarta,
    Jolle m sanon sanani,
    Haastan mielihauteheni.
    Kuin m wirkan wierahalle,
    Wieras wiieksi tekeepi,
    Kyllinen kymmeneksi.
    Haastan puille pni plle,
    Maahan alle jalkoini,
    Lausun saunan lautasille.
    Itken saunassa saloa,
    Ylisell yksinni,
    Kyllin kylpihuonehessa;
    Aliset kulaswesille,
    Saunan lauat lainehille.

    Olinpa minin ennen
    Sirkkonen isn koissa,
    Tawi itin tantereella.
    Niin on paisti palmikkoni,
    Kuin kaunis kasarin waski,
    Tahi kullittu hopea.
    Kaulahuiwini korea,
    Kuin on kukat kultalatwat
    Keskell kessynt,
    Tahi kauniilla kewll.
    Helmukseni hempemmt,
    Kaunihimmat karwoiltansa,
    Pilwi punasen taiwaan,
    Aamuhetkell iss,
    Lnness lhell illan.
    Kaunihimmat taiwaan kaarta,
    Sa'an karwan kantawoa.
    Kenkni kken kukku,
    Keslintuna lipuwat,
    Kyessni kirkkotiell
    Kyln tyttsten keralla,
    Kanssa naisten naapurini.
    Waan katos nyt minun katalan
    Toista toimittaa pitpi!

    Lksin puolahan metlle,
    Muulle maalle mustikalle;
    Sinne m kana katosin,
    Lintu kuolin liioin sormin.
    lkhn minun isoni,
    lkn minun pappoin weli,
    Sin ilmoissa ikn,
    Kuuna kullaan walkiana,
    Werkawiittoa wetk,
    Kyk Saksan saappaissa,
    Minun kanan kaottuuni,
    Linnun kuoltun liioin sormin.
    Lksin puolahan metlle,
    Muulle maalle mustikalle;
    Sinne m kana katosin,
    Lintu kuolin liioin sormin.
    lkhn minun emoni,
    lkhn emo kuluni,
    Sin ilmoissa ikn,
    Kuuna kullaan walkiana,
    Pitsilakkia pitk,
    Silkkihuiwia sitoko,
    Kaksin kerroin kaulahasa,
    Minun kanan kaottuuni,
    Linnun kuoltun liioin sormin.
    Lksin puolahan metlle,
    Muulle maalle mustikalle;
    Sinne m kana katosin,
    Lintu kuolin liioin sormin.
    lkhn minun siskoni,
    lkhn sisko kuluni,
    Sin ilmoisa ikn,
    Kuuna kullaan walkiana,
    Pirran pllist pielk,
    Sukkulaista suihkatelko,
    Knnytelk kmypuuta,
    Sinikangasta kutoko,
    Minun kanan kaottuuni,
    Linnun kuoltun liioin sormin!




Jauhorunoja.


    Tytt ei pi tawata,
    Kuin riihest rimuamasta,
    Heinst hmymst;
    Jok' on riski riihen puia,
    Hempulainen heinn lyj.
    Tytt tawata pit
    Kiwen puusta kiikkumasta,
    Ksiwarsin waapumasta.
    Niin jauhan isn kiwe,
    Kuin lehti lenntteleepi;
    Wnnn wierasta kiwe,
    Kuin wesi hakoa wnt.
    Mits s kiwi kitajat,
    Mits wuori wikreht,
    Alla ainoan kteni,
    Alla pienen peukaloni!
    Kiwi on suuri, orja pieni,
    Jauhaja whwkinen.

    Min jauhan Jaakolleni,
    Lykkn lynklle kiwe;
    Kyll lynkk linnun saapi,
    Kampura kalan wetpi;
    Ei sit sotahan wie,
    Ei tahota tappelohon.




Tytt poislhteiss.


    Lhen tst kuin lhenkin
    Ison saamasta salista,
    Weikon kestikellarista,
    Syksyisen yn sylihin,
    Kewhisen kiern plle;
    Jotei jlki jll tunnu,
    Jalan isku iljankolla,
    Hangella hamasen toimi;
    Eik iti nt kuule,
    Eik iso itkuani.
    Emp tuolta ennen tule,
    Kuin on oma poika ohjaksilla,
    Saamani satulan pll,
    Kantamani kannuksilla.
    Wuotan[8] wiikon weikkoani
    Riisumahan rinnukseni,
    Aisoja alentamahan;
    Eip weikko tullunnakaan;
    Ite riisun rinnukseni,
    Ite aisani alennan.
    Wuotan wiikon weikkoani,
    Tuolta kymhn tupahan;
    Eip weikko tullunnakaan;
    Ite tunkiimme tupahan,
    Kaiwamme katoksen alle.
    Min tuohon seisatimme
    Owen suuhun orren alle,
    Kattilan pitotiloille,
    Rengin riisuntasioille;
    Ei oo tuttua tuwassa,
    Rakasta rahin nenss.
    Annan ktt hiilokselle,
    Hiilet kylmt hiiloksessa;
    Annan ktt kiukahalle,
    Kiwet kylmt kiukahassa.
    Wiimein weikkoni tokahan,
    kkhn emoni lapsen,
    Pyn alla pahnoilla,
    Penkin wieress pehuilla;
    Syly sytt hartioilla,
    Waaksa muulla wartalolla;
    Weikon silmt wierimhn,
    Posket weikoni wesille.
    Wirkko weikko naisellesa:
    "Hankkii ruokaa wierahalle!"
    Tuo werinen weikon nainen
    Keitti kaalin wierahalle,
    Jost'on rakki raswan synyt,
    Koira suolan koitellunna.
    Wirkko weikko naisellesa:
    "Tuo olutta wierahalle!"
    Tuo werinen weikon nainen
    Toipa wett wierahalle;
    Ei sekn siiwon wett,
    Sisaresten silmiwett,
    Klysten kenpesem.




Koditon.


    Emp tie tekini,
    Enk tarkon saajoani;
    Liek telkk tiellen tehnyt,
    Tawi rannallen takonut,
    Alli aaloillen ajanut,
    Wesilintu keikassunna.
    Niin minun isonen heitti,
    Kuin on kieron kirweswarren;
    Niin minun emonen heitti,
    Kuin on wrn wrttins;
    Heitit kuin jn pojasa,
    Jlle jklehtmhn,
    Palollen papahtamahan;
    Heitit suurellen surulle,
    Apioille mielaloille.
    Nyt on turwa turpehessa,
    Armo kirkon aian alla,
    Toiwo Tuonelan tuwissa.

    Is kuoli, iti kuoli,
    Jtti mulle jiset kengt,
    Sukat ulkoset unohti;
    Jtti jisillen jlille,
    Talwiselle tantereelle.
    Usein minun polosen,
    Usein polon alasen,
    Itku silmni sitoopi,
    Huoli pni harjoaapi.
    Minull' on itku iltatyn,
    Aamuwirten walitus;
    Kyl tiesi kylpeneeni,
    Weli wett kantaneeni,
    Min kylwin kyynleill,
    Hautelin haluwesill.
    Kuuluupi kyl sanowan,
    Kylkunta kuuntelowa,
    Laulawan iloista wirtt;
    En laula iloista wirtt,
    Laulan wirtt huolellista,
    Surullista suoltaelen.

    Kotihisa muut menewt,
    Majoillesa matkustawat;
    Min korpia kokeilen,
    Sek saloja samoan.
    Kuin sitte ilta tuleepi,
    Ennttpi y pime,
    Tulen kaukoa tokahan
    Ei sekn oma tuleni.




Huolellinen.


    Toisin tiesin, toisin luulin,
    Toisin polonen pakisin;
    Toisin on toiwoni kynn,
    Ajatuksen alemmaksi,
    Muunne muuni luulioni.

    Mit lie mieli miesten muien,
    Mit muien morsianten;
    Minun on mieleni polosen,
    Kuin on mytwn hewosen,
    Tahi tamman kaupittawan,
    Tahi ostetun orihin,
    Tahi miehen tappanehen,
    Urohon upottanehen,
    Miest kaksi kaatanehen.
    Makaisin maksoissa wiel,
    Alla keuhkon kellettisin,
    Ilman kuuta kahtomata,
    Ilmoa ihoamata.
    in sillon iti makso,
    Emonen sit enempi,
    Kun ma maksoissa makasin,
    Alla keuhkon kellettelin.

    Niin on mieli miekkosien,
    Kuin kewnen piwn nouso,
    Alahall' on allin mieli,
    Uiessa wilua wett,
    Syn kylm kyyhkylisen,
    Syess kyln kekoa;
    Alempana armottoman,
    Kyess kyln katua.
    Niin on mieleni polosen,
    Kuin syksynen y pime,
    Talwinen on piw musta.

    Pah' on mieleni polosen
    Ilmain pahottamata;
    Kuin wiel pahoitetahan,
    Aina aatkeloitetahan,
    Siit' on semmeni pahempi,
    Siit' on aina aatkelampi.
    Laulan hoikka huolissani,
    Ikwissni iloiten,
    Panen pakkopiwissni;
    En laula olwen himossa,
    Enk taarin tarpehessa.
    Sanottiin minun olleeni,
    Humalassa huutaneeni,
    Wiinassa wiheltneeni;
    En huua humalan kautta,
    Enk wiinan wierettele.
    Laulan ilman lainehilta,
    Wetoselta wierettelen,
    Jot' on iltani kuluisit,
    Aamuni ali menisit,
    Huoppeneisi huomeneni.

    Jos ois taatani takoja,
    Tahi seppn setni,
    Weikko wasken walajana;
    Saisin huolesta hewosen,
    Ruunan mustan murehista.
    Tietisin surusta suitet,
    Pitet piwist pahoista,
    Riimut mieron riitelist,
    Satulan kyln sanoista,
    Reet on mieron rensunnoista,
    Lnkeet mieron lykynnst.
    Enemp' on minulla huolta,
    Kuin on kuusessa kpyj,
    Katajassa kapsehia,
    Pajuja pahalla maalla,
    Rannalla rapakiwi.
    Ei ole sit hewoista
    Talonpojan tanhualla,
    Talon rikkaankaan pihalla,
    Joka huoleni wetisi,
    Mureheni muunne weisi.
    Kanna korppi huoliani,
    Minun hoikan huoliani,
    Sek mustan murehiani,
    Lampihin kalattomihin,
    Aiwan ahwenettomihin.
    l kanna kalallisiin;
    Kalat kaikki huolestuupi,
    Ahwenet alas meneepi,
    Hauit halkiaa surusta,
    Sren lillit liukeneepi,
    Muiit mustaksi tuleepi,
    Minun hoikan huolistani,
    Minun mustan murehistani.

    Syntni tuimeleepi,
    Ptni kiwisteleepi;
    Eik tuima tuimemmasti,
    Kipeemmsti kiwistele,
    Ett huomena minua,
    Hurstin huiskuteltahisi,
    Ksin knnytelthisi.
    Sitte toisena pyhn,
    Kuus ois tuomassa tupahan,
    Wiisi wiemss wiluhun,
    Sata tielle saattamassa.
    Wetisi Kojonen weikon,
    Liinaharja lillettisi.
    Kuuluisi kuparin ni,
    Waskin ni wankahuisi.

    Parempi min polonen
    Syntymt, kaswamata,
    Maalle tlle tytymt,
    Ilmoillen imettmt.
    Oisin kuollut kuusiyn,
    Kaonnut kapalolassa,
    Waaksa waatetta pitnn,
    Kyynrinen pyh maata,
    Pari pappien sanoa,
    Kolme lukkarin lukoa,
    Kerran kellon helktyst.
    Mahot sillon mun emoni,
    Mahot kaunis kantajani,
    Ihana imettjni,
    Pest pieni kiwi,
    Kapaloia karttusia,
    Syleill sysist puuta,
    Halailla wesihakoa;
    Kun s minua syleilit,
    Kun s minua halailit.




Kadonnut.


    Woi min polonen poika,
    Woi poika polon alanen!
    Polin puulle pyrtwlle
    Warwalle warattomalle,
    Luulin lumpehen pitwn,
    Meren kaislan[9] kannattawan;
    Ei ollut lumme lujassa,
    Meren kaisla kannattanna.
    Nyt on poika polosella
    Yksi tuuli turwanani,
    Meren aalto armonani.
    Menin pohjahan polonen
    Plle mustien mutien,
    Sisareksi siikasille,
    Weikoksi ween kaloille.
    Sisarena siiat sypi,
    Ween kalat weikkonasa.
    Siiat suutani siwuupi,
    Hauit pt harjoaapi.

    Ei tie emo teki,
    Eik kantaja katala,
    Miss liikkuupi lihasa,
    Wiereepi oma weres,
    Liek maalla wai merell,
    Wai on suurella salolla;
    Kyneek kpymki,
    Wai on warwikkosaloa;
    Wai lienee meren selll,
    Lakehilla lainehilla.
    lkhn minun emoni,
    lkhn emokuluni,
    Sin ilmoissa ikn,
    Kuuna kullaan piwnkn,
    Panko wett taikinaasa
    Tuolta suurelta sellt,
    Tahi laajalta lahelta,
    Lakehilta lainehilta.
    Kuka lie meren wesi,
    Sekin lie minun wereni,
    Sek luuta seuhottuna,
    Weri tyyst wellottuna.




Kaipawa.


    Kuin meni welo kalahan,
    Toinen weli tuoreesehen,
    Kolmansi suen wiwuille;
    Tuli tuo welo kalasta,
    Toinen welo tuorehesta,
    Ei tullut suen wiwuilta.
    Meni emo ehtimhn,
    Kwi iti kahtomahan,
    Huuti tuolta poikoasa,
    Poika tuolta wastoaapi.
    "En min emoni pse,
    Pilwet ptni pitwt,
    Hattarat hakuliani."

    En min sin ikn
    Kuule weikon weisoawan,
    Laulawan emoni lapsen.
    Mit laulelee lahella,
    Wesilinnut weisoawat.
    Soitit sorsat kanteletta,
    Wesilinnut wempelett,
    Koskessa kiwen kolossa,
    Ween wirran pyrtehess;
    Luulin weikon weisanneeni,
    Laulaneen emoni lapsen.

    Niin on niin minun emoni!
    Kaswatit kanoja paljon,
    Koko joukon jouhtenia;
    Tuli haukka niin hajotti,
    Tuli lempo niin lewitti.
    Oli meit kuin olikin
    Sisaria sillan tysi,
    Weikkoja wenet punanen.
    Nousi tuuli tuulemahan,
    Ilman ranta riehkimhn;
    Tuuli puut hawuttomaksi,
    Kanarwat kukattomaksi,
    Heint helpehettmksi.
    Siit taitto siskon sillat,
    Weikoilta wenon hajotti;
    Joutu sormet soutimeksi,
    Kmmenet kasimeloiksi.




Sotaan lhti.


    Kun ma kuollen koito poika,
    Poika kalkinen kaonnen;
    Jpi maat matojen sy,
    Lehot ilwesten lewt,
    Pellot peurain piehtaroita.
    Kun ma kuollen koito poika
    Poika kalkinen kaonnen:
    Kun kuollen kyln kuluilla,
    Koirien kotosioilla,
    Wariksien wainioilla;
    Saapi lintuset lihoa,
    Warikset waria werta,
    Minun raukan raawoistani.
    Tuotapa suku sureepi,
    Lai kaikki kaihoaapi.
    Waan kun kuolisin kotiini,
    Rikoilleni riukeneisin;
    Wiel kerran kellot soisit,
    Kirkon wasket wankasisit;
    Ei tuota suku surisi,
    Suku suuresti surewa,
    Lai kaikki kaihoawa,
    Saawani minun sotahan,
    Tykin suuren suun etehen,
    Rautakirnuin kitahan.
    Waan l sure sukuni,
    Kaihoa laini kaunis!
    Soria on sotanen tauti:
    Soria on sotahan kuolla,
    Hemme miekan helkeesehen;
    kin poika pois tuleepi,
    Potemata pois meneepi,
    Laihtumata lankiaapi.




Viiteselitykset:


[1] Laskeilla.

[2] Runojan.

[3] Sys.

[4] Toisin; kuoliaseen.

[5] Kawiat.

[6] t. Siltoa.

[7] O'ottanunna t. odottanunna.

[8] Uotan, odotan.

[9] Kaihla t. kaihila.



