Julius Krohnin 'Minun itini' on Projekti Lnnrotin julkaisu n:o 809.
E-kirja on public domainissa sek EU:ssa ett sen ulkopuolella, joten
emme aseta mitn rajoituksia kirjan vapaan kytn ja levityksen
suhteen.

Tmn e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lnnrot.




MINUN ITINI

Pienille lapsille


Kirj.

SUONIO [Julius Krohn]



Helsingiss,
Hufvudsstadsblad'in kirjapainossa,
1875.

K. E. Holm'in kustantama.






         Minun itini.


              I.

    Kun silmn' oppi nkemn,
    Ket' ensiks huomas edessn?
    Ken sulosilmin, hymyhuulin
    Mua katsoi? -- Enkeliks sen luulin.

    Mik' ni vieno ensiksi
    Minulle kormaan kuiskasi,
    Hellsti hyvellen lasta? --
    Oliko muisto taivahasta?

    Miss' oli pes lmpisin,
    Miss' oli syli rakkahin,
    Jok' itkut kuivas, surut poisti,
    Ett' ilosta taas silmt loisti?
	Mun itin' armas, iti kulta!



             II.

    Kuka, koska Unonen
    Painoi silmn' umpehen,
    Laittoi tuudun hienokaisen,
    Peitti siihen pienokaisen?

    Kuka, jos ma parkaisin,
    Kerrankin vaan huokaisin,
    Kohta kehdon reen juoksi,
    Lohdutellen lapsen luoksi?

    Kuka, koska sairastin,
    Tuskissani makailin,
    Uskollisna valvoi monta
    Yt pitk, unetonta?
	Mun itin' armas, iti kulta!



            III.

    Kukas aina herttaiset
    Meillen osti leluset,
    Kuka toi sen suuren vauvan,
    Jot' jo haluelin kauan?

    Kuka, kun me hyrimme,
    Iloissamme pyrimme,
    Yh uudet leikit keksi
    Lastensa huvitteheksi?

    Ja kun veikko vallaton
    Teki mulle vahingon,
    Pallon otsaani li juuri,
    Ett kasvoi kuhmu suuri,

    Kuka silloin suuteli
    "Pipin" jlleen terveeksi,
    Neuvoin taas iloitsemahan,
    Kohta anteeks antamahan?
	Mun itin' armas, iti kulta!



            IV.

    Kukas aina iltasin,
    Ennenkuin ma nukahdin,
    Asetti mun polvilleni,
    Laski ristiin ktseni?

    Kuka nin rukoilemaan
    Opetti ja turvaamaan
    Herraan, maan ja taivaan Luojaan,
    Kaiken hyvn lahjan Suojaan?

    Kuka teki tutuksi
    Minullen ja rakkaaksi
    Lasten parhaan ystvisen,
    Jesuksemme lempeisen?
	Mun itin' armas, iti kulta!



               V.

    Kuka neuvoi tyttstn
    Puikot hypittelemn,
    Niin ett' iloks isn armaan
    Laitoin jouluks sukan harmaan?

    Kuvia ken nytteli,
    Luonnon ihmeet selitti,
    Nytti mailman ihanuutta,
    Luojan suurta mahtavuutta?

    Ken ne tummat koukerot,
    Kirjain pyrt, puikelot
    Opetti mun tuntemahan,
    Saduiks yhteen poimimahan?

    Ken, kun koulu-veikollen
    Yritin enskirjehen,
    Ojenteli vsymtt
    Aina horjahtavaa ktt?
	Mun itin' armas, iti kulta!



               VI.

    Nyt umpeen vaipui se kirkas silm,
    Se sydn lempe nyt on kylm!
    Jo idin peittivt nurmen alle,
    Jost' ei se vastaa valittajalle!

    Ma tll kyn hnen haudallansa
    Yhti mummoni vanhan kanssa,
    Ja idin muistelen armautta,
    Sen suloisuutta, sen rakkautta!

    Ah maksaa ken voi mink' it' on tehnyt,
    Ja kaiken huolen, min meist' on nhnyt?
    Jok' unhottaa oman idin voisi,
    Maan pll petturi ilkein oisi!
	Oi itin' armas, iti kulta!



