Mies kuulemma saa pelkästään oman palkkansa suoraan yliopiston budjetista. Jos hän haluaa pitää tutkimusryhmää ja väitöskirjatyöntekijöitä, on siihen itse hankittava rahoitus ulkopuolisesta maailmasta.
Ihmettelin hiukan hänen äänensävyään. Taisinpa puuskahtaakin, että tuohan on täyttä sosialismia teillä Amerikassa. Palkka juoksee tilille ilman mitään tulospisteiden laskentaa. Hyvät työtilat annetaan ilmaiseksi ja naapurikäytävän nobelistien kanssa kelpaa seurustella.
Toista on taloudenpito Teknillisessä korkeakoulussa. Liike-elämästäkään ei löydy yhtä tiukkaan tulosohjattua bisnesmallia.
TKK:n Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastossa valtiolta tuleva budjettiraha jaetaan tuloksien mukaan laboratorioille (vastuualueille). Tuloksia ovat opintopisteet, joita vastuualue on opintosuorituksista antanut, diplomi-insinööri- ja tohtoritutkinnot, henkilökunnan kirjoittamat oppikirjat, tieteelliset julkaisut, kongressien ja tieteellisten järjestöjen johtotehtävissä toimiminen jne.
Tällä tavalla kerätystä toimintamenorahasta on maksettava opetus- ja tukihenkilökunnan palkat, tilojen vuokrat, laboratoriolaitteet, tietokoneet ja muut toimistomenot.
Toki tuloksista pitää palkita. Hankalaksi asian tekee kuitenkin se, että valtiolta tuleva perusmääräraha on aivan liian pieni TKK:n opetuksen järjestämiseen. Joissakin laboratorioissa tilanne on ollut sellainen, että toimintamenoraha ei riitä edes professorien ja muiden opettajien palkkoihin. Velvollisuudesta opetus kuitenkin hoidetaan. Mutta millä rahalla?
Suomen Akatemian, Teknologian kehittämiskeskuksen, elinkeinoelämän ja muiden sellaisten lähteiden rahoituksella, joiden tarkoitus olisi tukea tutkimusta. Tilanne on hullunkurinen. Valtio vaatii TKK:ta pitämään huolta maan korkeimmasta teknistieteellisestä opetuksesta mutta opetusministeriön kautta tuleva raha ei siihen riitä.
Professorit kyllä hakevat hiki hatussa ulkopuolisia tutkimushankkeita ja projekteja, vaikka yliopistossa on mukavampaakin tekemistä kuin anomusten kirjoittaminen ja rahoittajien kanssa tuskaileminen.
Asiassa on ongelmallisempi puoli. Ulkopuolinen raha ei ole tarkoitettu opetukseen.
Vaikka Suomen Akatemia taitaa sallia tutkijoidensa viettävän osan ajastaan opetustöissä, en usko, että Tekes, EU tai yritykset pitäisivät siitä, että heidän rahoituksellaan palkatut tutkijat opettavat pimeästi. Ehdotankin, ettemme kerro asiasta heille.
Opiskelijoiden määrä opettajaa kohti on epäinhimillisen suuri erityisesti Teknillisessä korkeakoulussa. Uuden innovaatioyliopiston suunnittelussa on puhuttu valtion perusrahoituksen kaksinkertaistamisesta. Näiden puheiden on syytä tulla todeksi.
Ari Sihvola
akatemiaprofessori
Teknillinen korkeakoulu