ELÄMÄNFILOSOFIANI (Kaikki vaikuttaa kaikkeen)
Kirjoitin tämän tekstin ensimmäisen version keväällä 2004,
mutta koen, että tämä aihe on edelleen - jopa ajattomasti -
ajankohtainen. Meillä on muun muassa Paluu tulevaisuuteen ja
Butterfly effect -leffat, mutta ihmisiltä jää usein huomaamatta
että vaikutamme tulevaisuuteen koko ajan kaikilla teoillamme
ja ajatuksillamme, tunteillamme ja pelkällä olemassaolollamme.
Tämän tekstin ymmärtäminen ja varsinkin sisäistäminen vaatinee
jonkin verran lukijan oman mielikuvituksen käyttöä. Mutta aika
hyvä mielikuvituksen lähtökohta voi ehkä olla ajatella, että
juuri tietyn siittiö- ja munasolun sulautuminen yhteen on
melkein koko siihenastisen historian summa. En puutu klassiseen
perhosvaikutus-ajatukseen, että voiko perhosen siivenisku
aiheuttaa joskus myrskyn toisella puolella maapalloa. Mutta
jos tarkastelun kohteena on ensisijaisesti ihmistodellisuus,
niin jos olen maailmaa oikeansuuntaisesti katsellut, niin
todellisuutemme on erittäin alkuarvoherkkä, hyvin
monimutkainen systeemi, johon pienetkin tapahtumat vaikuttavat.
Minulla on tapana usein joukkoliikenteen linja-autosta
pysäkillä pois jäädessäni katsoa hienotunteisen lämmöllä
jotain muuta matkustajaa sekunnin murto-osan silmiin ja
ajatella salaa mielessäni, että nyt hypätessäni linja-autosta
pois, vaikutan juuri nyt katseluni kohteen, hänen
sukulaistensa ja ystäviensä tulevaan historiaan, ketä
lapsia he mahdollisesti tulevaisuudessa saavat jne.,
koska hyppäämällä bussista viivästän heidän matkaansa
hieman (tätä teen erityisesti muuten silloin, kun olen
ainoa pysäkillä poisjääjä) ja näin ollen vaikutan heidän
tulevaisuuden todellisuutensa syy-seurausverkkoihin.
Vaikka tämä ei ole tieteellisesti täysin kumoamatonta,
voisi sanoa, että muiden matkustajien atomien paikkavektorit
liikkuvat tämän jälkeen eri lailla ajan funktioina
kuin jos minä en olisi ollut linja-autossa lainkaan.
Harvoissa maailman asioissa ihmiset ovat edes suurin
piirtein tasa-arvoisia. Eräs asia on tietysti se, että
kaikki kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Mutta toinen
tällainen asia on esimerkiksi se, että jokaisen ihmisen
elämä vaikuttaa tulevaan ihmiskunnan historiaan. Tässäkin
toiset ovat hieman tasa-arvoisempia kuin toiset. Ehkä
televisiossa pauhaava USA:n presidentti vaikuttaa
olemassaolollaan ja tekemisillään ihmiskunnan
(ja ehkäpä maailmankaikkeuden loppuhistoriaan) nopeammin
kuin ojassa makaava kerjäläinen, mutta kyllä jos
kyseisen kerjäläisemmekin olemassaolo ja tekemiset
otettaisiin ihmiskunnan historian syy-seuraus-verkoista
pois, tulevaisuuden ihmisyksilöt jäisivät lopulta ennen pitkää
syntymättä, ja heidän tilallaan olisi muita ihmisiä.
Tämän artikkelin tarkoituksena on aukikirjoittaa mahdollisimman
järkkymätön pohja elämänperustalle, jonka pitäisi saada
elämän kantavat ajatukset säilymään mielessä tuli elämässä
vastaan melkein mitä vastoinkäymisiä tahansa. Kysymys on
siis oman elämänfilosofian pohjan aukikirjoittamisesta.
Ehdotan ajatuksiani kaikille, mutta erityisesti mieltäni
lähellä ovat olleet ns. antimenestyjät, jotka työttömyyden,
psyykkisten tai fyysisten sairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden,
raha- tai ihmissuhdeongelmien takia ovat elämässään vaikeuksissa.
Lähtökohtana elämänfilosofiani pohjan rakentamisessa on
ollut mm. olettamus, että todellisuudessa ei tapahdu
sellaista, että yliluonnolliset oliot kuten mahdolliset
jumalat tai demonit "peukaloisivat" todellisuuden
syy-seurausverkkoja siten, että yksittäisen ihmisen elämän
vaikutus tulevaisuuteen jotenkin kumoutuisi.
Kuten johdantoesimerkeissä totesin, jo pelkkä
ihmisyksilön olemassaolo puhumattakaan hänen
toiminnastaan vaikuttaa tulevaisuuteen hyvin
merkittävästi. Ihmisyksilön syntymä (tai hänen
hedelmöittymisensä) on aina koko siihenastisen
maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan historian summa.
Me ihmiset ajatuksillamme, teoillamme ja tekemättä-
jättämisillämme jatkuvasti vaikutamme siihen, ketä
tänne maailmaan syntyy, vaikka emme sattumalta itse
lapsia hankkisikaan. Jos esimerkiksi minun (tai
kenen tahansa) elämääni ei olisi, 200 vuoden päästä
maapallolla olisi elämässä toisia ihmisiä kuin
täällä tulee nyt elämään, kun historia menee sen
mukaan, että minä (tai kuka tahansa nyt elävä yksilö)
olen ollut historiassa ja elänyt elämäni niin kuin
olen elänyt tähän asti ja tulen elämään
tulevaisuudessa. (Tämä ei ole megalomaniaa, vaan
täyttä totta, - niin paljon ihmisyksilö ollessaan
vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa vaikuttaa
todellisuuden syy-seurauskimppuihin ja siten tulevaisuuteen.)
Luonnollista olisi, jos todella vaikutamme niin paljon
toisiin ihmisiin ja he meihin, että me ihmiset
ihmiskuntana kokisimme enemmän yhteenkuuluvuutta
toisiimme ja muuhunkin "luomakuntaan". "Se että
jahtaat nyt kärpästä tai miten nyt hoidat akvaariokalojasi,
saattaa vaikuttaa siihen, millainen lapsi ystävällesi
syntyy vuoden kuluttua." Merkityksemme tulevaisuuden kannalta
on yksinkertaisesti vähintäänkin tähtitieteellisiä lukuja
kertaa se, mitä tavallisesti tunnutaan ajattelevan,. kun
esimerkiksi ajatellaan vain suoranaisien suorittamisien tuloksia,
työpanoksia jne. Ihminen on kuin sokea jumala, joka ei tiedä kuin
välittömimmät seuraukset siitä, mitä hän tekee ja luo.
Itselläni elämän kantava ajatus sisältyy juuri yhteydessä
olemiseen koko olevaisen kanssa lukemattomien syy-seurauskimppujen
välityksellä. Se perustuu vahvaan tajuun siitä, että olen osa
koko todellisuutta ja maailmankaikkeutta, jossa luon koko ajan
todellisuutta. Kyseessä on vahva "kaikki vaikuttaa kaikkeen" -ajattelu,
jossa esim. lähimmäisen pahalta vaikuttava teko minua kohtaan
mielletään välittömästi siten, että se (teko) tulee
vaikuttamaan koko tulevaan minun, sukulaisteni, ystävieni
ja koko ihmiskunnan tai jopa osin maailmankaikkeuden
loppuhistoriaan.
Olen jatkuvasti tietoinen , että vaikutan koko ajan
tulevaisuuteen. Suuri onnettomuus nyt - voi tuottaa
myöhemmin suuren onnensattumuksen. - Ja päinvastoin!
Tajuan, että kaikki ihmiset ja menneet tapahtumat ovat
merkityksellisiä ja tärkeitä tulevaisuuden ihmistodellisuuden
historian kannalta katsottuna. Ohjeeni onkin: Elä
jatkuvasti tietoisena siihen, että olet tärkeä (hyvin
merkityksellinen) tulevaisuuden kannalta. Elä jatkuvasti
tietoisena siitä, että olet osa todellisuutta, joka
luo koko ajan historiaa. Näin elämän vastoinkäymiset
eivät pääse niin paljon ahdistamaan. Voit elää
konkreettisen tilanteen ollessa depressiivinen
pelottomasti, koska olet suuresti merkityksellinen
tulevaisuuden kannalta! Kohtele muita ihmisiä se mielessä,
että jokaisen heistä merkitys tulevaisuuden kannalta on
erittäin merkittävä!
Toki on totta, että kannattaa välttää myös tunteiden
valheellistumista. Eikä reseptini olekaan mikään
"hokkus pokkus" parannuskeino esim. depressiivisiin
tunteisiin. Mutta itse olen ajatuksillani saavuttanut
huomattavaa mielialan parantumista ja tasoittumista, kun
olen ajatellut olevani hyvin merkityksellinen tulevaisuuden
kannalta katsottuna. Ja omat tilapäiset ongelmani ovat
alkaneet tuntua pienemmiltä. Jokainen ihminen on
tulevaisuuden kannalta katsottuna hyvin tärkeä (hyvin
merkityksellinen) on hän sitten Tasavallan presidentti tai
kuolleena syntynyt keskonen.
Kun em. "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ajatusta viedään
eteenpäin, tulee tietysti kestettäväksi myös sen
varjopuolet, ainakin jos asioita ajatellaan
arkimoraalin kannalta. Eikö liene selvää, että esim.
minua tai suurinta osaa nykyisin elävistä maailman
ihmisistä ei olisi koskaan syntynyt ellei historiassa
olisi ollut esim. toisen maailmansodan julmuuksia, kaiken
maailman noitavainoja ja raakuuksia jne.?. Jos asia
kärjistetään äärimmilleen, enkö tekemällä jonkin ystävällisen
ja hienotunteisen teon, samalla ikään kuin aiheuta
tulevaisuuden (vaikka kaikki muut ihmiset ja todellisuus
vaikuttavat samalla myös), jossa tapahtuu paljon pahaa?
Kyllä, mutta jos jättäisin tämän ystävällisen ja
hienotunteisen teon sillä kertaa tekemättä, aiheuttaisin
myös tulevaisuuden, jossa tapahtuisi myös paljon pahaa.
Molemmissa tapauksissa toki aiheutuisi myös mittaamaton
määrä hyvältä tuntuvaa maailmaan. Joten ei ehkä kannata
kuitenkaan, vaikka omaksuisikin filosofiani, ruveta
murehtimaan tulevia liiallisessa määrin.
Mutta ylläkuvattuun ajatteluuni liittyen koen vahvan elämäntahdon
pusertaman tunteen siitä, että olen yhtä koko todellisuuden
kanssa, elän yhteydessä toisten ihmisten kanssa, jotka hekin
luovat tulevaisuutta kuten minä.
2004-2019 J. A. Manninen